Elämäjulkaisemiseen on kaksi motiivia. Elämäjulkaisija haluaa jäsentää kirjoittamalla elämäänsä ja olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Päiväkirjatkaan eivät ole vaikuneet unholaan, sillä niidenkin avulla tehdään ensimmäistä, mutta kirjoitetaan sellaisistakin asioista, mitä elämäjulkaisuihin ei laiteta. Kirjeet ja varmaan sähköpostitkin edustavat jälkimmäistä. Niissäkin voidaan olla avoimempia kuin sosiaalisessa mediassa.
Minä allekirjoitan sanotun. Jäsennän ajatuksiani ja elämääni sekä opin uutta kirjoittamalla. Teen samalla itseäni sosiaalisesti näkyväksi ja saan olla mukana vuorovaikutuksessa. Lisäksi olen oppinut pitämään kirjoittamisesta.
Elämäjulkaisijan identiteettiin rakentuu tapa alitajuisesti hakea sopivia aiheita päivityksiin. Elämäjulkaisijuus on osaidentiteetti, joka pysyy aktivoituneena - toisin kuin muut osaidentiteetit - sekä kotona että työssä.
Elämäjulkaisijan on annettava elämästään jaettavaa eikä hän voi tyytyä yleisiin pohdintoihin. Liian intiimiin hän ei kuitenkaan voi mennä, sillä sellainen karkoittaa lukijoita. Hän omaksuu hiljaiset säännöt. Näin minullekin on käynyt. Olen saanut palautetta silloin, kun olen mennyt alueelle, jolla osa lukijoista vaivaantuu. Tämä vaikuttaa yleiseltä säännönmukaisuudelta tutkimuksesta kerrotun mukaan, joten bloggaajan on syytä olla tietoinen rajoista, joiden sisällä voi toimia.
Tutkimukseen on haastateltu 30 henkilöä. Se on selvästi kvalitatiivinen joten yleistyksiin pitää suhtautua varovaisesti. Kolmenkymmenen henkilön näyte antaa kuitenkin pohjaa enemmän kuin esimerkiksi neljän hengen tentatiivinen tutkimus.
No mikä on elämäjulkaisijan pyrkimysenä? Se on "hillitty esiintyminen ja tahdikas, mutta intiimin salliva verkkoseurallisuus".
Elämäjulkaisijuus on arkipäiväistynyt ja selvästi tullut jäädäkseen. Tutkija ihmetteleekin sen aiheuttamaa kritiikkiä.
Minä olen mitä ilmeisemmin elämäjulkaisija.
2 kommenttia:
:) Kiva kun olet se mitä olet. - P
Voi kiitos! Mukavalta tuntuu.
Lähetä kommentti