Ja vähän järkeä?
Fillaroin Itikseen etsimään pyötäilykypärää. Menin ensin Anttilaan. Siellä oli kypäriä sesongin ehtoopuoleen sopivasti poistohintaan tarjolla. Yksi malli oli muotoilultaa aika kiva ja värikin siedettävä. Se oli poistossa sen klassisen kymmensenttisen alle kympillä. Minulla ei ollut oikein käsitystä, mitä kypärät maksavat. Kymppi ei todellakaan kuulostanut pahalta.
Malli istui päähäni kuin se olisi siihen valettu. Se tarkoittaa, että ilmaa ei tuntunut yhtään jäävän pään jä kypärän väliin. Myyjä mittasi ystävällisesti pääni ympäryksen. Se oli 59 senttiä eli kyseisen mallin kokoskaalan yläpää. Ilmankos oli niin täyttä. Ajattelin, että talvella pitäisi mahtua jotakin kypärän ja pään väliin, jos silloin innostun ajamaan työmatkaa.
Anttilassa oli samaan hintaan toinenkin malli ja sitä sai myös koossa 60-61. Sitä suurempia ei myöhemmin osoittaunut olevan missään tarjolla. Malli oli kauhean ruma ja se tuntui päässä huteralta.
Kiersin katsomassa Clas Ohlsonin, Partioaitan, Top-Sportin ja Stockmannin tarjoomat. Kypäriä ei ollut, kokoja tai miesten malleja puuttui. Sitten Stadiumille. Sieltä löytyi tyylikäs malli ja kokoja myös isopäisille. Malli oli skeittari-ilmeinen, mutta se oli tarkoitettu myös pyöräilijöille. Sitä sai valkoisena tai tummanharmaana. Isonumeroinen istui hyvin päähäni.
Valitettavasti malli ei ollut poistomyynnissä. Hinta taisi olla karvan alle kolme kymppiä. Anttilasta olisin saanut parilla kympillä kaksi, toisen kesäkäyttöön ja toisen talveksi.
Minulla on taipumus boheemiuteen ja sen lisäksi olen säästäväinen. Joskun kiusasin vaimoani, kun olimme kesälomailemassa Pariisissa. Kun lähdimme porukalla Eiffelille, laitoin jalkaani villasukat ja sandaalit. Luultavasti ne eivät Pariisin kaltaisessa paikassa juurikaan kiinnittäneet huomiota. Ehkäpä näkijät ajattelivat, että kas, tuollainenkin skene on olemassa.
Rakkaani kiinnittää kovasti huomiota tyyliin pukeutumisessaan ja olen iloinen siitä. On mukavaa, kun vaimo näyttää persoonallisen tyylikkäältä. Ei hän silti tuhlaa. Tekee löytöjä.
On oikein kohtuullista, että yritän pukeutua tasasuhtaisesti hänen kanssaan tai ainakin olla poikkeamatta liiaksi toiseen suuntaan. Joskus annan hänen pukea minut. Tosin ei hänkään aina onnistu. Kerran sisareni sanoi minun näyttävän Risto Räppääjän isoisältä, kun vaimoni oli pukenut minut.
Panostin tyyliin ja ostin Stadiumin kypärän. Valitsin valkoisen, koska se näkyy paremmin ja tummanharmaa vivahti hiukan militaristiseen. Valkoinen oli raikkaan näköinen.
En ollut tyhmä, vaikka olen isopäinen. Panostin parisuhteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti