Naiset ovat naisten ystäviä

Heikki Marila:
Omakuva länsimaisena miehenä

Me miehet olemme kummajaisia. Epätieteellisten havaintojeni perusteella tuntuu, että naiset viihtyvät usein keskenään paremmin kuin siten, että mukana olisi miehiäkin.

Tarkennan kuitenkin, että monesti vierailuilla, joilla miehet ja naiset keskustelevat yhdessä, on oikein kivaa.

Rakkaalle vaimolleni on siunaantunut useita naisystäviä, jotka ovat sinkkuja tai exiä tai liikkuvat jostakin syystä usein ilman puolisoaan. He käyvät silloin tällöin meillä tai sitten vaimoni lähtee jonkun tai joidenkin kanssa rentoutumaan kodin ulkopuolelle. Tämä hyvä, oikein hyvä. Minustakin on usein mukavaa rupatella näiden visiteeraajien kanssa.

Minulla on kuitenkin intuitiivinen tunne, että olen kuin vaimoni koira. Olen jaloissa. Melkein aistin ajatuksen, että mihinkähän tuokin pantaisiin, että päästään rauhassa juttelemaan.

Yksi viite tästä miehen toiseudesta on esimerkiksi se, että tapaaminen sovitaan ajankohtaan, jolloin olen töissä. Tähän voi olla hyvä syykin. Halu purkaa rauhassa rydäntä. Silloinkin kun olen kotona, tapaaminen voi olla sovittu tavallaan kahdenkeskiseksi ja vaimoni ottaa keittiöhommat luonnollisesti itselleen. Kun hän häärää keittiössä, minä pidän seuraa vieraalle. No on tilanne toisinaan aika epämuodollinen ja saatan räplätä läppäriäni. Ei kovin kohteliasta.

Tällaisessa tilanteessa vieras saattaa siirtyä keittiöön, koska "minähän voisin olla avuksi". Varmaan niinkin, mutta epäilen, suurempi motiivi on parempaan seuraan pääseminen. No mikäpä minun, vähän äijähtävän kuusikymppisen seurassa, olisi kiinnostavaa.

Nämä vaimoni ystävät pitävät varmaan minuakin ystävänään. Voidaan kuitenkin tehdä ajatuskoe. Jos vaimoni olisi leski, nämä ystävät olisivat hänen elämässään. Jos minä olisin leski, suurinta osaa näistä suhteista ei olisi, ainakaan aktiivisena. Tosin täysin platoninen miehen ja naisen ystävyys taitaa olla harvinainen - vaikeakin - olotila.

Jos naisilla on hauskaa keskenään, miehen on vaikea liittyä joukkoon niin, ettei tunnelma lässähtäisi. Tunnelma saattaa jatkua, jos miehen läsnäolo unohdetaan. Luulen, että naiset eivät osaa olla täysin omia itsejään, jos mies liittyy joukkoon. Ehkäpä se on se miehen ohuempi aivokurkiainen tai jokin muu synnynnäinen ero. Koen, että en millään täysin tavoita naisten ajatusmaailmaa. Ehkä tästä johtuu, että usein jättäydyn ihan suosisti syrjään.

Ehkä ei ole täysin kliseistä, kun sanotaan naisten puhuvan ihmisistä ja miesten asioista. Naisten teemoihin on vielä lisättävä tunteet.

Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Vai?

Voi meitä miehiä kosmisessa yksinäisyydessämme. Onneksi on netti ja maalaaminen.