Pettymyksen psykologia

Onhan tämä koomista. Kun törmään isoon pettymykseen eli videotiedostojen katoamiseen, alan pohtia pettymyksen olemusta. Huomaan olevani itseni koekenttä. Tosin koeasetelmat tulevat itsestään.

Ensi hätään löysin Hesarin artikkelin Pettymys sattuu - "Vapisin ja itkin" alkuvuodelta. Artikkelin asiantuntijana on psykologi Hely Kalska.
u
Pettymykset lisäävät realismia. Niihin suhtautumistapa opitaan vanhemmilta. Pienistä pettymyksistä kannattaa etsiä koomisia puolia.

Ehkä tässä oli koomista se, että niin perusteellisesti paneuduin asiaan. Hössötin ja näin kävi. No ei tuo oikein auta. Tämä oli ihan asiallinen juttu. Olisin halunnut antaa vaimoni suvulle hyvän dokumentin.

Ehkä tämä pettymys sattuu, koska sitä ei olisi pitänyt tulla. Minä olin pättänyt hoitaa homman, eikä siinä pitänyt olla mitään ongelmia.

Kalskan mukaan moni peittelee pettymystään ja yrittää esiintyä kuin asialla ei olisikaan ollut suurta merkitystä. Tämän ajatellaan olevan kypsä tapa suhtautua pettymykseen. Siten toimimalla voi myös yrittää välttää surkuttelua ja mitätöintiä.

Eri kulttuureissa on erilaisia tapoja suhtautua pettymyksen ilmaisemiseen. Suomessa se on sulkeutuneempaa kuin esimerkiksi arabimaissa.

Pettymystä voi yrittää lievittää puhumalla ystävän kanssa tai kirjoittamalla. Sen merkitystä kannattaa suhteuttaa.

No minun peruselämääni videotiedostojen katoamisella ei ole juuri vaikutusta. Se harmittaa, että lupasin tehdä tällaisen videon ja laittaa sen jakeluun, mutta en pysty toteuttamaan lupaustani. Moni muukin on pettynyt, ainakin vaimoni. En voi edes oppia tästä juuri mitään. En ole tehnyt virhettä. Tekniikka vain petti. Olisin toki voinut kopioida videoleikkeet ulkoiselle levylle jo ennen editointia, mutta minusta oli ihan kohtuullista olettaa laitteiden toimivan.

Kypsin tapa suhtautua tähän on varmaan jatkaa harrastusta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Uppoo niitä laivojakin.