Puhtaat paperit

Kävin Syöpäklinikan lääkäriä tapaamassa. Vaimo oli mukana. Olin viime viikolla verikokeessa ja TT-kuvauksessa.

Odotushuoneen vieruskaverillakin oli vaimo mukana. Hän oli samoissa asioissa liikkeellä. Hänellä on kaksi vuotta parantumisesta. Imusolmukesyöpä hänelläkin. Oli alkanut silmän takaa ja ollut levinnyt joka puolelle. Kaveri tunnusti polttavansa, vaikka on sairastanut syövän. Ei kuulemma pysty lopettamaan, kun on koko elämänsä polttanut. Sen kuuli äänestäkin.

Lääkäri kysyi ensin kuulumisia. Ei auttanut kuin kertoa, että mieli on ollut maissa. Hän täsmensi tilani muutamalla taitavalla kysymyksellä apatiaksi ja otti asian vakavasti, vaikka asia ei ole hänen alaansa. Tunsin hänen ymmärtävän minua tässäkin. Jonnekin tarttis mennä puhumaan.

Lääkäri kertoi minun vaikuttaneen muihinkin. Hän tarkoitti varsinaista potilasaikaa. Olin kuulemma ollut jonkinlainen pilari. Varmaan oli yllättävän

Hän kertoi sitten, että tulokset ovat puhtaat. Hemoglobiinini tosin on hieman alhaalla verrattuna normaaliin tasooni. Hän kertoi myös, että jos syöpä uusiutuu, se tulee sellaisella voimalla, että sen huomaa jo ennen tutkimuksia. Hyvä tietää. Olin luullut, että seuraava kontrolli on vasta puolen vuoden päästä, mutta se onkin jo marraskuussa. Vasta vuoden päästä rytmi harvenee.

Lopuksi hän teki tavanomaiset tutkimustunnustelut.

Tämä lääkäri on aivan ihana. Tuntuu, että meillä on erityinen lääkäripotilassuhde. Kenties kaikki hänen potilaansa kokevat niin.

Halasimme.