Syövän aiheuttama psyykkinen prosessi on noussut tietoisuuteeni. Koen, että elämässäni on koittamassa jonkinlainen nollaantumistilanne. Kuten edellisessä postauksessani kerroin, olen pitkän aikaa tehnyt työtä kuoriakseni itselleni ominaisempaa identiteettiä esiin. Koettu syöpä tuntuu erityisesti ravistelevan olemistani tässä suhteessa.
Joistakin tekemisistäni haluan pitää kiinni. Haluan parantaa kuntoani ja pitää yllä pyöräilyrytmiäni. Työni minun on tietenkin hoidettava. Joitakin muitakin runkotoimintoja lienee.
 |
| Palstaviljelmän kukkaloistoa (ei minun) |
 |
| Palstaviljelmän kukkaloistoa (ei minun) |
Asenteeni on odottava. Haluan antaa alitajunnalleni mahdollisuuden johdatella minua. Kun puuhani asettuvat aikajanalle löysästi, minulle syntyy tilaisuus kääntyä kotiin päin. Olemme rakentaneet vaimoni kanssa kotipesäämme tänä kesänä ja se jatkuu. Toivoakseni käännymme entistä enemmän toisiimme päin.
Olemme antaneet toisillemme runsaasti tilaa suhteessamme. Se on ollut kaukana symbioottisesta. Ehkä nyt on tilaisuus reivata kurssia. Toivotaan, että onnistumme entisestään kehittämään vuorovaikutustamme tässä mahdollisuuksien tilanteessa.
Olen paljon kotona ja aikataulu on huokoinen. Ehkä innostun kotona sellaisista asioista, jotka ovat aikaisemmin jääneet vähälle huomiolleni.
Elämä on tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti