Altaaseen oli virittetty pitkittäin valtava kelluva kumihökötys, jonka päällä saattoi koetella tasapainotaitojaan. Toisessa päässä oli poikittain pienat, joita pitkin saattoi astella. Vastapäisessä päässä oli kumilauttoja jonossa kuin kolikkoja narussa. Siitä päästä pari aikuista miestä koetteli onneaan ja joku kerta taisi onnistuakin. He eivät uskaltautuneet pienoille, jotka olivat valvojan mukaan helpompia.
Sitten saapui paikalle asiansa osaajia, kymmenvuotiaita poikia, jotka heti päättivät kokeilla hökötystä. Osa heistä pisteli pienojen yli tuosta noin vaan. Eivät hekään kaikki onnistuneet. Ei voinut kuin ihailla nuoren miehen luontaista askellusta esteen yli. Siinä mentiin kuin hämähäkki verkkoa pitkin.
Minä uin täyden tonnin tällä kertaa. Sitten minäkin kokeilemaan häkötystä. Pienapuolelta koitin kaksi kertaa. Minulla oli tekemistä jo pystyssä pysymisessä ennen varsinaista koitosta. Kaksi pienaa selvisin kummallakin kerralla ja sitten plumps. Pienat antoivat kovin periksi painoni alla. Liekö minulle mahdollistakaan päästä pidemmälle? Seli seli.
Huomenna menemme kolmen lapsenlapsen kanssa samaan halliin. Voin tarjota heille hupia kokeilemalla taas hökötystä.
Juttelin paluusuunnassa höyrysaunassa parin muun höyrystyjän kanssa. Toinen heistä siivosi lasiovea ja kysyin, haluaako hän katsoa maisemia. Ei ollut huumorimiehiä. Sanoi, että hänellä on lapsi mukana. Se oli tietysti hyvä syy parantaa näkyvyyttä. Kuulin aksentista, että hän on ulkomaalainen. Kysyin, onko hän venäläinen. Hän katsahti merkitsevästi ja sanoi olevansa perusvenäläinen. Aika kiinnostava ilmaus.
Kävimme palatessa ravintolassa syömässä lounaan. Iltapäivällä seurasin MM-kisoja, bloggasin ja otin nokoset.
Iltapuolella menimme tapaamaan yhtä lastenlastamme, jota emme ole nähneet kohta pariin kuukauteen. Sain pojaltani lisää reikiä vyöhöni. Talon emäntä oli laittanut meille herkkuja.
Oikein mukavaa tämä eläkkeellä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti