Olemme jatkuvasti tietotekniikan varassa. Monella työpaikalla hommat pysähtyvät, jos tietojärjestelmät eivät toimi.
Sain osaltani kaksi asiaa kuntoon tänään, ainakin alustavasti. Olen saanut Macbookillani yhteyden koulun Wi-Fin kautta muualle, mutta en koulun sivustolle. Soitin asiasta AppleCareen. Sieltä todettiin, että ongelman pitää olla paikallinen. Koulun helpdeskin kaverit keksivät syyn. Koulun Wi-Fissä onkin esto oman sivuston käyttöön. Ilmeisesti on haluttu ohjata lankayhteyksien käyttöön. Ongelmaan tullaan etsimään ratkaisua.
Toinen ongelma oli se, että en ole saanut helpdeskistä saamani liitäntäpalikan avulla yhteyttä luokkien datatykkeihin paitsi yhdessä luokassa. AV-tuen avulla selvisi, että minulla on laajennettu näyttö käytössä. Nyt ymmärrän, mitä se tarkoittaa ja miksi hallinnon puolella ainakin yhdellä henkilöllä on kaksi ruutua käytössään. AppleCare osasi neuvoa, mistä saan läppäriini tarvittaessa oikean asetuksen.
Auttamatta tulee mieleen, että voisiko hyvän oppimisen ydin ollakin vuorovaikutuksessa ja omatoimisuuteen kannustamisessa. Tämä saattaisi toimia ilman erityisen ihmeellisiä tietojärjestelmiä. Auttavat ne tietysti minunkaltaistani sotkupossua asioiden pitämisessä järjestyksessä.
Remonttiongelmien vuoksi olen joutunut improvisoimaan tuntejani. Näppituntumani on, että paperi ja kynä riittävät pitkälle. Epäilen, että käsinkirjoittaminen on aivoille parempi asia kuin tietokoneelle näpytteleminen.
Olen ollut mukana Helsingin yliopistolla kokeilemassa järjestelmää, jolla voitiin iPadeista lähettää kuvia, tekstiä ja piirustuksia eteen screenille. Voisin kysyä, että mitä sitten. En näe siinä kovin kummoista didaktista innovaatiota. Pääpaino on minusta sisällössä, eikä siinä, miten se tuodaan julki.
Osa opiskelijoistamme on saanut henkilökohtaiset läppärit käyttöönsä. Nyt he voivat luokkatilanteessa käyttää niitä ja/tai kännyköitä. Opettajan on entistä hankalampi saada kaikkia keskittymään käsiteltäviin aiheisiin. Elämme varmaan jonkinlaista murrosta. Opiskelijoiden kasvot kohdistuvat ruutuihin eikä toisiinsa. Mihinkähän tämä vie? Eteen- vai taaksepäin?
Ammatillisen opetuksen haasteita ei minusta voiteta digitekniikalla vaan jollakin aivan muulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti