Naiset ovat naisten ystäviä, jatkoa

Edellinen postaukseni on poikinut kommentteja Facebookin puolella. Yksi kommentoija myöntää, että kun meille tulee, hän tulee luontevammin tapaamaan vaimoani. Hän toivoo kuitenkin, etten vetäydy areenalta hänen - parittoman - tullessa. Hyvä näkökulma ja meillä on ollutkin hyviä keskusteluja hänen kanssaan. Arvostan tätä erityisen suoraa kommenttia.

Kaksi kommentaattoria tuo esiin sen, että äidin ollessa lasten kanssa kotona, hän kaipaa seuraa nimenomaan silloin, kun mies on töissä. Sitäpaitsi mies ei töiden jälkeen juurikaan jaksa seurustella. Ystävät jaksavat. Tämä on ilman muuta selvää.

Useassa kommentissa todetaan, että ystävyys ei katso sukupuolta. Miehet poikkeavat toisistaan, samoin naiset. Joidenkin miesten kanssa voi puhua "naisten asioista". Joku nainen viihtyy miesseurassa. Ilman muuta ilmiössä on paljon harmaan eri sävyjä. Kyse onkin frekvenssistä. Arvelen, että useimmat naiset kuitenkin useinmiten viihtyvät paremmin naisseurassa. Yksi tosin kokee välillä tuntevansa itsensä ulkopuoliseksi naisseurassakin.

Yksi toteaa puolisonsa olevan niin puheliaan, että hän itse istuu usein hiljaa keskusteluissa. Sanoo kuuntelunkin avaamaan maailmaa. Tässä mieleeni tulee, mitä Elaine N. Aron toteaa erityisherkistä keskusteluissa. Nämä istuvat usein hiljaisina, koska prosessoivat teemoja syvällisemmin eivätkä ehdi kommentoida. Ei-erityisherkät kun pinnallisempina hyppivät nopeasti aiheista toisiin.

Aron puhuu neljästä sukupuolesta ja erittelee tässä luokituksessaan sekä naiset että miehet erityisherkkyden sekä ei-erityisherkkyyden perusteella omiksi "sukupuolikseen". Tämä saattaakin tuoda lisävaloa teemaani. Pitääpä pohtia sitä tuoltakin kantilta.

Naisten ja miesten välinen platoninen ystävyys toimii todennäköisesti parhaiten perheystävyyden sateenvarjon alla. Perheystävyyden dynamiikasta olen kirjoittanut viime vuonna otsikolla Eläköön se pieni ero. Miesnaisystävyyden toimiminen saattaa riippua areenasta. Minulla on oikein hyviä työkavereita, jotka koen ystävikseni, naisia ja miehiä. Nämä ystävyydet toimivat oikein hyvin. Tapaamme tiheään ja tunnemme toisemme hyvin. Keskusteluissa on lähes aina sekä miehiä että naisia mukana. Olen tosin ollut huomaavinani, että joidenkin teemojen käsittelyssä naiset saattavat olla hiljaa. Ehkä toisinkin päin, en muista.

Huomasin muuten käsitelleeni tämän päivän teemaa aikaisemminkin otsikolla Naisten keskustelujen salattu ulottuvuus, Teemaan liittyy myös artikkelini Miehen paras ystävä on nainen. Ehkä on armeliasta, että muisti on tällainen. Olen viime aikoina suunnitellut perustavani blogin kotipiiriäni varten ja siihen pääsisivät vain kutsutut. Siellä läheiseni voisivat katsoa muun muassa videoita lapsistaan Kun aloin tänään sellaista perustaa, huomasin jo tehneeni sellaisen ja siinä on materiaaliakin. Se on vain ollut viitisen vuotta unohduksen huomassa.

Yksi kommentaattori sanoo toimineensa miesvaltaisissa työpaikoissa ja toteaa yhteistyön olleen reilua. Ei ole juoruiltu. Hän myös kertoo pariskuntien harvoin vierailevan yksinäisten luona, päinvastoin kyllä. Tämä on mielenkiintoinen havainto. Jos saan vaimoineni kutsun yksin elävän kotiin, saattaisin joissakin tapaukissa miettiä, olenko todella tervetullut. Toisissa tapauksissa se ei tulisi mieleenikään. Haa, tähänkin voi olla jotakin haudattuna.

Lämpimät kiitokset teille arvokkaista kommenteistanne! Tiedättekö mitä? Te kaikki kommentaattorit olette naisia.