Hyvä, että maailmassa osataan tehdä kestäviäkin laitteita. Syöpäklinikan parkkiautomaatti näyttää olleen käytössä jo markka-aikana.
Kuinkahan kauan lienee Syöpätautien klinikka ollut Syöpätautien klinikka. Entisestä Sädehoitoklinikasta johtuva lempinimi Säde on yhä voimissaan.
Ajoimme vaimoni kanssa Syöpikseltä Vuosaareen ja menimme uimahalliin, jossa en ole ennen käynyt. Aulasta näkee vanhalle altaalle, jossa vaimoni näki pari reseptinvaihtajaa. Hän kutsuu näin vesijuoksijoita, jotka juoruilevat juostessaan.
Saimme muoviläpyskät. Vaimoni kappaleeseen ohjelmoitiin lupa käyttää hissiä. Seurasin häntä hissiin, mutta ajattelin, että olisiko minun pitänyt pudottaa oma läpyskäni porttiautomaattiin, jota kautta pääsi portaille.
Menin tilavaan miesten pukuhuoneeseen, jossa ei ollut muita. Riisuuduin ja laitoin tavarani kaappiin. Sitten kohtasin ongelman. En keksinyt millään, miten kaapin ovi suljetaan. Koitin muitakin kaappeja, mutta en onnistunut. Yritin soittaa vaimolleni, mutta hän ei vastannut. Olin ihmeissäni. En pidä itseäni niin tyhmänä, etten näin arkisista asioista selviäisi.
Onneksi pukuhuoneeseen tuli toinenkin mies, jolta kuulin, että läpyskä pitää laittaa lukkoon, että oven saa lukkoon.
Uimahalleissa on sakraali tunnelma. Kukin keskittyy omaan puhdistautumisriittiinsä. Jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Menin häyrysaunaan, jossa istui kaksi miestä U:n muotoisella penkillä. Sanoin huomenta, mutta kumpikaan ei vastannut. Häiritsin hartautta. Minäkin keskityin omaan riittiini.
Löylyn puolella oli yhtä hiljaista. Pari ukkoa lauteilla. Toinen moikautti välillä jyleän löylyhumauksen järeästä sähkökiukaasta. En jäänyt odottamaan harteita hiplaavaa kuumuutta vaan lähdin kohta uimaan.
Uuden hallin puoli on siistin kaunis, toisin kuin me uimarit, jotka olemme korkeintaa siistejä. Valkoisia ja sinisiä kaakeleita. Korkeat ikkunat. Kulmassa iso, mutkikas liukumäki. Hyppytelineitä. Vaimoni oli jo altaassa, hitaassa, jossa vesiuimarit hytkyivät. Seuraava allas oli kuntouimareille - slow lane. Siitä seuraava oli fast lane. Valitsin viimeksi mainitun ja aioin mennä syvään päätyyn roiskauttamaan itseni veteen, mutta vaimoni mukaan niin saanut tehdä. Siispä rauhassa altaaseen.
Mitäs me eläkeläiset. No, oli siellä jokunen alaikäinenkin.
En ole erityisen nopea uimari. Käteni ovat aika pienet. Jotain sulavaa dynamiikkaa kai puuttuu myös vartalostani. Matka sujuu kuitenkin aika kohtuullisesti sammakkoa uiden. En jäänyt jalkoihin eikä tungostakaan ollut. Piakkoin olin yksin kaistallani. Sitten sille tuli siipiratasalus, jolla oli houkuttimenaan pullo matalassa päädyssä. Pullossa luki Suomi Viina ja sisällä oli kirkasta, varmaankin vettä. Siipiratasalus otti aika rennosti, huilaili välillä.
Kaistan päässä oli helmitaulu, jossa oli alhaaltapäin lukien sinisiä, keltaisia, mustia, valkoisia ja taas sinisiä muovihelmiä, jotka tosin olivat litteitä. Siirsin alimmalla rivillä sinisen helmen aina, kun olin uinut altaan kerran päästä päähän. Ensimmäinen oli vajaa, mutta sen täydensin lopussa. Kun olin saanut kymmenen sinistä kokoon, aloin siirtää keltaisia, jotta minun ei tarvitse laskea sinisiä. Siipiratasaluskin käytti helmitaulua. Hän huilaili sen luona, kun tulin siirtämään ehkä kolmatta keltaista. Hän totesi, että siniset helmeni voikin siirtää jo takaisin ja siirsi ne. Sopi minulle.
Uiminen tekee hyvää heikoille yläraajoilleni. Ehkä joskus saan sen ensimmäisen oikean punnerruksen. Uin päälle 750 metriä. Ihan hyvä alku.
Vaimostani oli tullut reseptinvaihtaja. Hänen kumppaninsa oli kertonut painaneensa joskus 135 kiloa ja käyvänsä vesikävelemässä jokaisena arkipäivänä. Hänestä oli jäljellä runsaat puolet. Ikää 65 vuotta. Kädessä tatuointi, mikä ei olisi tullut kuuloonkaan hänen laiselleen 70-luvulla. Vaimoni oli otettu, kun oli luullut häntä huomattavasti itseään nuoremmaksi.
Kävimme lopuksi saamassa hierontaa hartioille siihen tarkoitettujen vesisyöksyjen alle. Yhdestä tuli vettä niin voimallisesti, että piti tosissaan pysytellä paikallaan kunnes huomasin hantaakit altaan seinämässä.
Kaikki uinnin harrastajat eivät ole sopusuhtaisia, joten voi tehdä havaintoja läskin sijoittumisesta. Jollakin se on levinnyt vähän joka puolelle joten yleiskuva on aika sopusuhtainen. Toisella on iso kimmoisa maha, mutta ei juuri muualla ylimääräistä. Eräällä läski oli kiinnittynyt kuin läiskityt savimöykyt vartaloon. Kummalliset kulmat lonkkien yläpuolella. Sen lisäksi yli äyräiden pursuilevaa taikinanaa vyötäröllä. Toivottavasti joku arvioi minunkin läskieni sijaintia, jotta en olisi ainut tällaiseen tarkkailuun syyllistynyt.
Lopetettuani nousin portaita aulaan ja avasin portin vilauttamalla läpyskääni, jonka palautin lippuluukulle. Jäin odottelemaan vaimoani. Huomasin, että ajan hengessä ollaan uimahallissakin, kun on WiFi tarjolla. Ehkä meillä on joskus sitä tarvitsevia härpäkkeitä altaassakin kirjaamassa uitua matkaa. Päästäisiin eroon helmitaulusta.
Näin jonkun nousevan alhaalta ja avaavan portin pudottamalla läpyskän jostakin reiästä. Minua kokeneempi kävijä.
Aula kahvioineen oli steriilin siisti paikka kuten uimahallissa pitääkin. Nuhjuisin paikka oli hylly, jolta myytiin käytettyjä kirjoja. Nehän kai kohta edustavatkin jotakin mennyttä.
Raukean puhdistuneina palasimme riitistämme.
Tällainen oli tämänviikkoinen seikkailumme. Jos jää tavaksi, se ei ole enää seikkailu vaan pitää keksiä jotakin muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti