Laattoja Septeriassa |
Kokemus oli outo, melkein pelottava. Olimme eilen jo melkein Jollaksessa, jossa oli sukukokouspaikkamme, vieläpä ajoissa. Muistimme sitten, että siellä ei varmaan voi maksaa kortilla. Ajauduimme takaisin Megahertzin automaatille. En saanut haluamaani summaa, koska nostotilillä ei ollut riittävästi katetta. Silloin kilahti.
Raivari tuli aivan puskista. En muista koskaan saaneeni aivan vastaavaa. Se, mitä sanoin vaimolleni, tuli ohi aivojeni, aivan kuin reaktio, kun työntää vahingossa kätensä kuumaan. Asia oli tavallaan totta, mutta muoto ruma ja kärjistynyt. Vaimoni suuttui myös.
Tästä seurasi tapahtumasarja, joka ei ole minulle kunniaksi.
Aloin vääntää autoa U-käännökseen huomatakseni, että en saisikaan kääntyä vasemmalle kuten piti. Kun sinksailin autoa edestakaisin, häiritsin jalankulkijoita ja eräs mies katseli tuimasti. Taas jatkoin epätyypillistä käytöstäni, avasin ikkunan ja aloin huutaa hänelle.
Kun sain auton ajotielle soveliaille ajolinjoille, pystyin sulkemaan suuni, koska oli kiire kokoukseen ja olen sukuseuran puheenjohtaja. Vaimoni halusi kotiin. Sanoin siinä tapauksessa tulevani minäkin. Hän taipui.
Vaimoni leppyi tyypillisesti pian, minä kai prosessoin vieläkin.
Mikä tämä tällainen raivari on? Duodecim kertoo, että toistuvia raivokohtauksia saavan on syytä hakeutua ammattilaisen puheille. Syynä tällaisiin voivat olla häiriö keskushermostossa, aivovamma, traumat ja torjutut tai tukahdetut vihantunteet. Äärimmäisessä tapauksessa ihminen voi potea raivopuuskasyndroomaa.
Jos tämä oli elämäni ensimmäinen tätä luokkaa Richterin asteikolla oleva purkaus, ei kai voida puhua toistuvista raivokohtauksista.
Itsediagnosoin kuitenkin syyksi torjutut tai tukahdetut vihantunteet. Sana vihaa kuulostaa vanhatestamentillisen jykevältä. Se kuitenkin ymmärtääkseni kuuluu ihmisen perustunteisiin ja auttaa ihmistä pitämään sopivaa reiiria omaa elämäänsä varten. Terve tämän voimavaran käyttäminen kai ilmenee esimerkiksi ein sanomisena silloin kuin se on paikallaan.
Minulla, kiltillä miehellä, on tämän voimavaran käyttö hakusissa. Siitä kai tämä eilinen pamaus. Kuulin äskettäin sanottavan, että masennus tulee siitä, että ei voi sanoa jotakin. Kuulostaa todelta.
Mieleeni tuli, miksi mielelläni yritän maalatessani yhdistää neliöitä orgaanisiin muotoihin. Alitajunta johdattaa minua etsimään tasapainoa vihantunteiden ja itsehillinnän välille. Tulee siis suoraan alitajunnasta. Olen älyllistänyt syyn joksikin muuksi.
On tässä taas mietittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti