Kirjoittaminen käy mahdottomaksi

Olen yhä nurkassa, johon olen itseni pelannut.

Olen todistellut avoimuuden hyödyllisyyttä, mutta sitä voidaan pitää myös jonkinlaisena ekshibitionismina julkisuuden saavuttamiseksi. BB-talo ja niin edespäin. Tosin siellä ollaan kaukana normaalioloista, joten luullakseni en ole aivan vastaavaan syyllistynyt.

Voiko kukaan skribentti olla kirjoittamatta itsestään? Tuskin, koska aihevalinnat ja niiden käsittely on seuraamusta omasta ajattelusta. Se taas on oman elämän tulosta. Etäännyttää voi, mutta en  tiedä mitä se tarkoittaa ja miten se tehdään. Selvittää pitää.

Tällainen muumipappa kuin olen, en halua tuottaa ikävyyksiä läheisilleni. Kirjoitan mieluiten itseäni kiinnostavista asioista, jotka liittyvät omaan elämääni. Kun sellaiseen voi liittyä riskejä, mikä neuvoksi? Älä kirjoita.

Jäljelle jää kokemusten muuttaminen fiktioksi. Silloin on käytössä kirjoittajan vapaus. Voi sepittää ja säveltää. Homma päätyy todennäköisesti useiden kustantajien hylkäysten jälkeen makulatuuriksi. Jos niin hyvin käy, että kirja julkaistaan ja se herättää vastakaikua, kirjoittaja päätyy median haastattelemaksi. Mistä sitten keskustellaan? No juuri niistä oman elämän kipeistä asioista, joita on käsitelty fiktion keinoin.

Dead end!