Syövän poteminen jatkuu

Olen saanut vertaistukea eräältä syöpää nyt sairastavalta ja eräältä syövän vuosia sitten kokeneelta. Minulle alkaa valjeta, että syöpä ei olekaan fyysinen sairaus, joka paranee tai ei, vaan pitkä psyykkinen prosessi.

Syövän jo sairastanut ystäväni kertoi, että suhtautuminen lähes kaikkeen on muuttunut. Tämä on aika järisyttävä tieto. Hän suositteli syöpäjärjestön tukipalveluja. Toisenkin ystäväni läheisensä historiasta kertoma alleviivasi jälkiavun tarvetta.

Olen luullut en tarvitsevani Syöpäyhdistyksen tukea.

Kiitos ystävät vertaistuesta!

Lohdullista on, että tämänhetkinen mielentilani oikeastaan kuuluu asiaan.

Tarvitsen apua.