Meillä on joskus taipumus romantisoida vaikeita asioita. Voidaan puhua rappioromantiikasta ja joku saattaa ihastua renttuun.
Raivari on minusta huono tapa kommunikoida. Se kertoo pikemmin kommunikoinnin epäonnistumisesta. Jos ei ole onnistunut pitämään puoliaan terveellä tavalla, seurauksena voi olla raivari. Se voi olla myös seurausta asioiden kasaantumisesta. Sellaistakin tuppaa sattumaan.
Saatetaan puhua raivarin puhdistavasta vaikutuksesta. Jos parisuhteessa toinen saa raivarin ja toinen ei, mikä siinä puhdistuu. Jälkimmäinen kulkee seiniä pitkin ja odottaa rajuilman tyyntymistä. Raivarin uhan ylläpitäminen voi olla jopa tapa käyttää valtaa. Jos joku ottaa oikeudekseen tehdä ja sanoa silloin tällöin raivarin vallassa jotakin tuhoisaa, sellaisen uhka luo pelon ilmapiiriä.
Raivarin vallassa saattaa sanoa, jotakin jota on vaikea korjata. Se voi olla niin haavoittavaa, että sitä on vaikea antaa anteeksi, vaikka haluaisikin. Vielä pahempaa on, jos raivareihin liittyy väkivaltaa.
Raivarikäyttäytymistä ja siihen suhtautumista saatetaan selittää lapsuuden kotikulttuurilla. Raivarin pitämistä huonona asiana voidaan jopa pitää jonkinlaisena pehmoiluna tai sievistelynä. Toisaalta voidaan ihannoida sitä, että "asiat sanotaan suoraan" tai "tunteita ilmaistaan".
Raivari voi olla myös hätähuuto. Sellaisen saanut on ehkä mukautunut liikaa ja kuormittunut. Inhimillistä toki.
Ainakin Duodecimin asiantuntija-artikkelissa pidetään jatkuvia raivokohtauksia ongelmana, jolle on syytä tehdä jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti