Suorittaja lorvii

Eräs ystävä kommentoi Facebookiin, että vuosi on lyhyt aika syövän aiheuttamassa muutoksessa. Olen varmaan vastasyntynyt.

Yhden selvän muutoksen olen tunnistavinani. Tunnun suhtautuvan aikaan toisin. Voi siihen debiskin olla syynä. Olen halunnut käyttää aikani hyödyllisesti. Lorviminen on tuntunut tuhlaukselta ja ajan hyötykäyttö on ollut investointi tulevaisuuteen.

Nyt näköjään osaan lorvia. Ehkä syövän sairastaminen on luonut mieleeni sille oikeutuksen. En erityisemmin suorita mitään, paitsi tätä bloggausta. Tämä tuntuu tärkeältä.

Mietityttää tuo maalausinnon katoaminen. Ehkä sekin on ollut suorittamista. Toivon innon puhkeavan uudestaan. Jos motiivi ei ole ollut kestävä, toivottavasti uusi kestää, jos sellainen tulee. Voihan se löytää jonkun toisenkin kanavan.

Tässä uudessa olemisessa on se hankaluus, että asioita jää hoitamatta ajoissa. Jouduin äsken maksamaan yli neljä kymppiä kirjastosakkoja kuhnailuni vuoksi. Suuren osan kirjoista olisin voinut uusia netissä ajoissa.

Toivoisin ettei tämä saamattomuus jää päälle. Tosin tässä hitaudessa on se etu, että tulemme enemmän puuhanneeksi vaimoni kanssa sitä ja tätä. Ehkä siinä on yksi uuden hyvän itu.