Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 18. elokuuta 2015

Työskentelyä poikkeusoloissa

Syksyn ensimmäiset tunnit on pidetty.

Kymmeneltä alkava oppituntini oli kyseiselle ryhmälle ensimmäinen varsinainen koko koulussa. Mukavan tuntuisia nuoria istui odotellen mitä tulee. Tilanne oli erityinen kahdesta syystä. Ensinnäkin meillä oli käytössä uudelleen muotoiltu tila, joka on suorakulman muotoinen. Samassa tilassa toimi kolem opettajaa ryhmineen. Toiseksi remontin viivästymisestä johtuen ei opettajalla eikä opiskelijoilla ollut tietokoneita käytössään. Minulla oli läppärini mukana, mutta en ruvennut käyttämään aikaani siihen. Uusi taulukin oli maalattu suoraan seinään. En tiedä millaisilla välineillä sitä voi käyttää enkä nähnyt sellaisia esillä.

Toimin tilanteen mukaan. Jaoin opiskelijat ryhmiin ja lähdin heidän kanssaan Pasilan asemalle, jossa on monia liikkeitä. Annoin heille havainnoimalla selvittää mitä on asiakaspalvelu ja millaista on hyvä sellainen. Näytin heille paikan, missä odotan ja mihin he voivat tulla tarvittaessa kysymään neuvoja. Kun opiskelijat palasivat, he saivat esittää tuotoksensa samassa paikassa ja minä pidin pieniä kommenttiluentoja sopiviin väleihin.

Iltapäivän ensimmäinen tuntipari oli jatkavalle ryhmälle kuten sitä seuraavakin. Niillä tunneilla tila jaettiin toisen ryhmän kanssa ja se oli avoin käytävään päin. Laitoin opiskelijat ryhmissä muistelemaan edellisellä samaa aihepiiriä käsittelevällä kurssilla opittua. Näin niitä asioita voitiin palauttaa mieleen ja sain kuvaa heidän tietopohjastaan.

Osa iltapäivän ensimmäisen ryhmän opiskelijoista häipyi kesken tunnin. Kävin välillä käytävässä puhelimessa. Taisivat sinä aikana lähteä. Menimme sitten purkamaan tuotoksia koulun ulkoportaille. Sinne oli eräs toinenkin opettaja tuonut ryhmänsä. Tarkistin läsnäolotilanteen. Mitäpä muuta voin, kuin merkitä heille poissaolon.

Toteutin jälkimmäisen tuntiparin samalla kaavalla. Tällä kertaa opiskelijoita ei karannut kesken.

Uudet luokkatilat on tarkoitettu yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Opiskelijoiden on tarkoitus hankkia itse tietoa ryhmissä. Siinä menettelyssä on hyviä puolia joskin haasteitakin. Arvostan sitä, että koulu yrittää pakottaa meitä rikkomaan vanhoja toimintatapoja. Toivottavasti opimme käyttämään uusia tiloja.

Ei kommentteja: