Katkelma 19.1.1977 merkinnästä: "Puolen yön maissa tuntui ensimmäistä kertaa meidän vauvamme liikkuvan. Minäkin tunsin kun panin käteni Saaran mahalle. Semmoinen pieni möykky tuntui käyvän sormia vasten. Kätilö oli ennustanut, että kuun lopussa tai ensi kuun alussa. No onhan se syntymäaikakin epävarma, kun ovat nuo kuukautiset Saaralla kulkeneet niin kiinalaisesti. Huojentaa, kun tietää nyt, että se vauva ainakin vielä elää."
Ei ollut kännyköitä noihin aikoihin. Huomio kiinnittyy lukiessa siihen, että ystäviä lähdettiin tapailemaan ilman tietoa heidän olostaan kotona. Nuorien huusholleissa ei ollut edes lankapuhelimia. Kerrankin kävimme vetämässä ovea Kilossa ja jatkoimme matkaa Haagaan, jossa oli parempi onni. Opiskeleva nuoriso kulki julkisilla noihin aikoihin. Tilanne ei liene suurestu muuttunut siinä asiassa. Jossakin merkinnässä kerron, että puhelinkioskimme on suljettu ilkivallan vuoksi.
Opiskeluni olivat tuolloin loppuvaiheessa ja etsin tarmokkaasti töitä. Sovelsin jopa cold canvas -metodia eli vain marssin firmoihin kysymään. Joskus en päässyt vaihdetta pidemmälle, mutta usein pääsin. Oli taantuma-aikaa ja minulle kerrottiin, että pitäisi entistäkin henkilökuntaa vähentää. Olin kysellyt myös rekisterinpitäjän paikkaa Vantaan kaupungilta. Sanottiin, että ottavat mieluummin merkonomin tai teknikon, jotta saavat pysyvän.
Sain sitten isäni avustuksella opettajan sijaisuuden Klaukkalasta. Sitä myöhemmin jatkettiin niin, että sain olla kevääseen asti.
Minusta tuli huonon työllistymistilanteen vuoksi kotirintamakarkuri. Minun oli keskeytettävä lykkäykseni. Valtio piti jo tuolloin huolta paitsi pojistaan myös heidän perheistään. Astuin palvelukseen 15. kesäkuuta. Samana päivänä syntyi esikoisemme. Sain tiedon asiasta ollessani jo varuskunnassa Kymen Jääkäripataljoonassa Haminassa.
Tänään tuntuu elämä maistuvan eilistä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti