Unelma kohtaa reaalimaailman

Saimme toisen koulupäivän loppupuolella tehtäväksemme tehdä kurssien toteutussuunnitelmia. Anteeksi vain, käytän vanhaa nimitystä kurssi, vaikka se on välillä ollut opinto tai opinnon osa. En ole aivan varma, mikä on korrekti nimitys nyt. Minusta kurssi on hyvä sana. Kaikki tietävät, mitä se tarkoittaa. Kurssi on kurssi, vaikka sitä miten nimitettäisiin.

Ohjeistuksemme oli hieman hämmentävä. Jossakin hallinnon syövereissä tuntuu olevan unelma siitä, että toteutus on purkkikurssi, jonka kaikki vetävät samalla tavalla. Kysyinkin, halutaanko opettajat taas kloonata. Haluttiin suunnitelmat, joissa todetaan tuntiparien tarkkuudella, mitä milloinkin tehdään. Ajatus kulkee ilmeisesti niin, että yksityiskohtainen suunnitelma tehtävineen kopioidaan kullekin toteutuksen opettajalle valmiiksi oppimisalustalle, jossa tuntikohtainen suunnittelu tuntuu olevan jonkinlainen ideologinen perusajatus. Alusta on norjalainen, ehkä siellä sillä tavoin.

Ennen tätä meille oli esitelty SCRUM:ia, joka on aluperin projektisuunnittelumenetelmä, mutta jota sovelletaan oppimiseen. Meillä sitä käytetään erityisesti datanomiopetuksessa. Menetelmä lienee aika lähellä yhteistoiminnallista oppimista. Vallitseva käsitys on, että opiskelijoita pitää aktivoida toimimaan, jotta saadaan hyviä oppimistuloksia. Scrum on sellainen. Scrumin ja muiden aktivoivien oppimistapojen soveltamista on vaikea sitoa tiukkoihin aikatauluihin, joita meiltä toivottiin.

Tarkka tuntisuunnittelu törmää reaalimaailmaan, kun kurssi toteutetaan. Kokenut opettaja tietää, että äärimmillään tämänpäiväisellä oppitunnilla voi olla paikalla ääritapauksessa kokonaan eri opiskelijat kuin edellisellä kerralla, vaikka kyseessä on sama ryhmä. Vasta luokassa opettaja voi päättää, miten edetään, kun nähdään, keitä on paikalla.

Tiukasti paketoitua opetustoteutusta voidaan kutsua purkkikurssiksi. Sellaiseen liittyy sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että eri opettajilla on erilaisia oppimiskäsityksiä. Niihin liittyviä teemoja on aikoinaan tutkinut väitöskirjassaan Risto Patrikainen, joka popularisoi tuloksia kirjassaan Opettajuuden laatu Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys opettajan pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa. Näistä erilaisista käsityksistä johtuen opettajat haluavat toteuttaa kurssinsa kukin omalla tavallaan. Purkkikurssin toteuttamiseen määrätty tuntee, että hänet puetaan pakkopaitaan. Kun eri opettajat vetävät kurssit kukin omalla tavallaan, myös erilaiset oppijat saavat todennäköisemmin heille soveltuvaa opetusta.

Oli hieman erikoista kuulla, että nyt pääsemme vaikuttamaan asioihin. Purkkikurssithan nimenomaan vähentäisivät toimintavapauttamme.

Purkkikursseihin pakottamista voidaan perustella siten, että sijaisen on kätevää katsoa järjestelmästä tunnin sisällön ja toteuttaa sen. Myös kurssia ensi kertaa vetävä hyötyy valmiista formaatista. Uskon, että nämä mahdolliset hyödyt eivät ylitä menettelyn haittoja.

Meitä oli kolme opettajaa, jotka saimme tietyn kurssin käsiteltäväksemme. Emme saaneet aikaan oikein mitään. Tuntui, että kurssin sisällöksi annettu luettelo riittää.

Katsotaan, miten huomenna käy.