Tässä on ajattoman korutonta musiikkia, jotka kuulaudessaan vastaavat mielentilaani. John Tavenerin Eternal memory on ennenkin antanut minun nauttia Taivaan esikartanon tunnelmista. Sitten soi Arvo Pärtin minimalistinen My heart's in the highlands. Teema taitaa olla kovasti sukua Tavenerille. Corellin la Follia on samaa sukua kahdelle edelliselle vaikka ei ole yhtä minimalistinen.
En tullut ottaaneeksi Temestaa ennen päivällistä, joten en syönyt kuin osan jauhelihaperunalaatikosta. Nyt maistuu makea. Olen saanut jo limsoja.
Minulla on hieman kuumetta, joten nukahtelen mielelläni peiton alla. Viimeisin lukema on 37,6. Tuntuu olevan hitaassa nousussa.
Tänään lähtee viimeinen pullollinen sytostaatteja tällä erää. Sitten aletaan odottamaan vaikutuksia.
Minulle on luvattu sorsa ensi yöksi.
3 kommenttia:
Tuo La Follia ja sen mollisävelet sopivat myös omaan mielialaani tänään. Murkkuikäisten lasten kanssa tahistessa tunnen erittäin paljon huonoutta äitinä. Epäonnistuneisuutta, yms...
Toki omat murheeni tuntuvat, kuin kärpäsen kakka taivaalla, verrattuna sinun murheisiin. Silti jaksat huumoriakin viljellä meidän lukijoiden piristykseksi, vaikka luulisi äkkiseltään sen menevän toisinpäin. :-)
On tänään ollut yksi ilon aihekin: sain uuden lapsenlapsen, potran pojan!
Jaksamisia ja voimia!
(Mulle ei aukene toi Pärt, eikä kontratenori, sorry. :)
t. Tuuli
Minä rakastan Arvo Pärtin musiikkia. Sen hiljaisuus koskettaa. Tänä syksynä aloitin raamattupiirin. Hauskoja ihmisiä, kodikas tunnelma. Sinunkin puolesta ruokoilimme. Aila Sofia
Rukousmylly pyörii! Voimia Heikille ja Saaralle! toivoo Aila Sofia
Lähetä kommentti