Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Lupaavaa aamuvointia


Illallla oli sellainen olo, että lähdetään alaliukuun. Viluväristyksiä, huonoa oloa, jota kuitenkin torjuttiin Temestalla.

Tänä aamuna vointi tuntuu luvaavalta. Ehkäpä se aaltoilee. Vaimoa ikävöin ja hän tuleekin tänään paikalle.

Yöt ovat omituisia. Otan varmuuden vuoksi nukahtamislääkkeen. Eilen halutti nukkumaan aikaisin ja niinpä aloinkin. Nukun muutoin hyvin, mutta rakko herättää säännöllisin välein. Vettä tulee suoneen ja on mentävä tyhjennykselle. Rakon hälytysjärjestelmä toimii toisin kuin normaalisti, Kun se herättää, on jo tosi kiire. Minun on irroitettava morsiaimen sähköjohdot, pantava tossut ja kiiredittävä eriöön viettämään intiimiä hetkeä morsiaimen kanssa.

Onneksi noista yörymistelyistä ei jaeta tyylipisteitä. Kun päässä on Temestaa ja nukahtamislääkettä, koordinaationi toimii kovin kulmikkaasti. Vessaan ehtiminen on välillä ylivoimaista ja se ei ole kivaa.
Antaisivatkohan nuo sorsan yöksi?

Tulee mieleen, kun sain Syopäklinikalla opiaatteja kipuun. Siitä sain sellaisen tripin, että tietoisuuteni muuttui ja tein kaikkea kummallista vessassa. Henkilökunta ammattitaistioisesti siivosi jälkeni.

Tänään lähtee alkuillasta viimeinen vuorokauden annos sytostaatteja taistelutoimiin suonistooni. Sitten edotetaan seurauksia.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heikki, mukava kuulla että tänään menee paremmin. Eilen illalla olin hieman huolissani. Ja Saarakin on tulossa! Kaikki hyvin. Toivon enkeleitä Aila Sofialta

Anonyymi kirjoitti...

Hei Heikki,
Olen löytänyt blogisi sattumalta, emmekä ole tuttuja, mutta tunnen tarvetta ilmoittautua ja kertoa, että olet ajatuksissani ja seuraan matkaasi. Kirjoituksiasi on antoisaa lukea. Teksteissäsi jaat meille lukijoille sydämesi viisautta. Sinulla on poikkeuksellisen hieno kyky maalata tunnelmia paitsi siveltimelläsi, myös sanoin. Toivon sinulle voimia sietää rankat hoidot. Vaimollesi ja muille läheisillesi toivon jaksamista etenkin pelon ja epävarmuuden kanssa kulkemiseen.
Tanja

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Aila Sofia lämpimästä kannustusviestistäsi!

Heikki Honkala kirjoitti...

Lämpimsti tervetuloa mukaan Tanja. Olen iloinen ilmoittautumisestasi. Kirjoitat niin kauniisti, että saan siitä kannustusta jatkaa kirjoittamista. Kaikkea hyvää sinulle ja tavataan taas täällä.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt täytyy kyllä sanoa, että aiheen rankkuudesta huolimatta nuo eriöön koikkelehtimiskuvaukset ja opiaattitripit herättivät hymyjä. Iloitsen huumorista, jota jaksat teksteissä viljellä!

Heikki Honkala kirjoitti...

Joo, huumoria ei saa unohtaa. Tiedä vaikka parantaisi. Mukavaa, kun tykkäät. Kiitos kommentistasi.