Neulatyynynä Peijaksen sairaalassa

#syöpä #terveys

Ajoimme aamulla Peijakseen. Oli hyvin parkkitilaa. Lätkävaatimusta ei osunut silmään. Kysyin neuvonnasta, minne mennä, ja sain mennä suoraan labraan. Siellä istui rivikaupalla ihmisiä kuin Reijo Kelan hiljaista kansaa Suomussalmella. Minulle oli luvattu ohitusoikeus, joten otin lasten ja muiden kiireisten lipun ja istuin odottamaan.

Aika pian pääsin huoneeseen 16, jossa oli pettymyksekseni nuori mies ottamassa verinäytteitä. Luotan enemmän naisten taitoihin tällaisissa tehtävissä. Poika puhui jotakin lupsakkaa murretta ja hoito hommansa koruttoman hyväntuulisesti, mutta osasi pistää todella taitavasti. Heti löytyi antoisa suoni ja verta kertyi kuuteentoista putkiloon.

Meni jälleen neuvontaan ja sieltä minut ohjattiin ilmoittautumaan luuydinnäytteeseen. Luukkuja oli vain kaksi, odottajia jonniin verran ja toisella luukulla jokin iäisyysprojekti kesken. Joku saapuva setä kommentoi hyväntuulisesti jonotusta. Joku rouva meinasi mennä miesten vessaan, mutta äkkäsi viime hetkessä vaihtaa ovea.  Sujuvuutta on ajateltu Peijaksessa sillä kohta neuvonnasta tuli yksi mies avaamaan kolmannen luukun. Hän kuittasi minut sisään. Varmistin, että saanhan mennä nyt syömään, mutta hän ei ottanut siihen kantaa.

Uskoin muistavani saamani neuvot oikein ja menimme vaimoni kanssa kanttiiniin ostamaan syötävää. Minun oli pitänyt paastota illasta lähtien. Sämpylä, jokin keinotekoisen tuntuinen rahkaherkku, mehu ja kahvi lievittivät nälkää.

Seurasin vihreää viivaa kuten oli neuvottu. Saavuin tilaan ja varmistin yhdeltä hoitajalta, että olen oikeassa paikassa. Kyllä tämä on Heman käytävä, vastattiin. Istuin odottamaan ja ihastelin, että tällaisessa paikassa on peräti tämänvuotisia Historia-lehtiä luettavaksi.

En päässyt kunnolla lukemisen alkuun, kun Saarahoitaja tuli kysymään henkilöllisyyttäni. Minua oli hakemassa. Hän kertoi ystävällisen perusteellisesti muttei ylihössöttäen, mitä on tulossa, ja antoi esivalmistelupillerin kielen alle. Kyseli onko tuttu toimenpide. Muistelin sellaisessa olleeni syöpähoitojeni aikana. Saarahoitaja vakuutteli, että ei tunnu kovasti. Sellainen oli minunkin muistikuvani. Sitten hän johdatti minut toimenpidehuoneeseen, jossa oli kaksi muutakin hoitajaa. He tuntuivat olevan jonkinlaisissa varmistustehtävissä. Alkoi tuntua, kuin olisin tullut leikkaukseen.

Saarahoitaja johdatteli minut kyljelleen ja jalat koukkuun hoitopedille. Sitten hän antoi minulle puudutuspiikin. Hematologi saapui paikalle. Osaavan tuntuinen nainen. Tunsin olevani hyvissä käsissä. Hän kertoi sanovansa aina ennen kutakin vaihetta, mitä on tulossa. Niin hän tekikin. Sanoi tekevänsä reiän ihoon ja teki sen. Aikalailla nipisti. Sitten alettiin pistämään piikkiä lonkkaan. Kun tultiin luuhun saakka, painaminen tuntui todella epämiellyttävältä. Tuntui kuin koko oikeanpuoleinen lonkka olisi jomottanut. Onneksi loppui pian. Piikin ulosvetämisestä oli varoitettu, mutta ei se niin kauhean kummallista ollut kokonaiskokemukseen verrattuna. Nyt oli saatu nestemmäinen näyte. Sanottiin, että puolet on tehty. Sitten tehtiin sama uudestaan ja tuntuikin samalta. Kiinteämpää luuydintä ei saatu tarpeeksi joten vielä tuli kolmas kerta, samanlainen.

Kysyin hematologilta, oliko hän katsonut verkikoetulokseni ja kutsunut kokeeseen. Ei muistanut. Sanoi, että heitä on kolme. Tenttasin vielä, mitä testillä saadaan selville. Hän vastasi pyöreästi, että todetaan, onko kaikki kunnossa. Kysyi sitten, oliko minulla ollut lymfooma. Kun myönsin, hän sanoi varmistettavan ettei se ole alkanut nostaa päätään. Tämä oli aika huojentavaa. Jos lymfooma tulee, kai siitä selvitään.

Saarahoitaja laittoi paikan reiän päälle ja saatteli minut käytävään lepäämään puoleksi tunniksi, jotta toivun lähtökuntoon ja nähdään, ettei reikä vuoda. Oli autuaallista maata selällään sairaalapedillä. En kuitenkaan saanut unta, kun oli sairaalan perusmeteliä.

Saaravaimo löysi minut hiukan ennen lepoajan loppua. Saarahoitaja tuli, laittoi sermit eteen ja tarkisti ettei reikä vuoda. Kunnossa oli. Minut kutsutaan aikanaan joko Peijakseen tai Syöpäklinikalle kuulemaan tulokset.

Lähdimme kotiin. Tuulilasiin oli ilmestynyt kuudenkympin sakkolappu. Tienreunassa totesin, että oli se lätkävaatimus merkitty.