Paljon rakkautta liikkeellä

Tämä nykyaika on ihmeellinen. Ennen kun joku sairastui vakavasti, hän katosi jonnekin sairaalaan eikä häntä juuri muut nähneet lähisuku. Mieltäni raastaa se, että leukemiaan vauvana sairastunut veljeni joutui Rovaniemen sairaalaan eivätkä silloin Ylitorniolla asuneet vanhempani nähneet häntä enää elävänä.

Nykyään kulkuyhteydet ovat hyvät ja monet potilaan läheiset, ystävät ja muut myötämieliset pääsevät  vierailemaan hänen luonaan. Sitten on tämä ihmeellinen internet. Minä voin olla suuren ihmisjoukon kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Saan paljon voimaa siitä, että tunnen ihmisten muistavan minua ajatuksissaan ja osa rukouksissaankin. Tunnen, että tämä joukko kannattelee minua tässä koettelevassa tilanteessa. Vaimoni on erityisen kovilla ja häntäkin kannatellaan.

Mistä tämä kaikki myötämieli on peräisin? Nykytekniikka mahdollistaa sen, että voimme olla hyvin tietoisia, mitä laajalle ystävä/tuttava/sukulaisjoukolle kuuluu. Voimme tukea toisiamme aktiivisesti. Tämä huolenpito kumpuaa varmasti lähimmäisenrakkaudesta, jota monet monet ihmiset - riippumatta vakaumuksesta - tuntevat. Tällainen kohtalo tuo myös vaihtelua arkeen, kun voi jännittää tutun tai tuntemattoman ihmisen tarinan edistymistä ja elää sitä mukana.

Tämä sosiaalinen media lievittää myös yksinäisyyttäni täällä sairaalassa. Luen hyvin mielelläni kommenttejanne ja toivotuksianne. Sekin tuntuu hyvältä, että niin monii lukee tätä blogiani, vaikka ei kommentoisikaan. Niihin on mukava vastaillakin ja klikata tykkäyksiä.

Nyt kun saan sytostaatteja, en saa poistua osastoltani. Täällä pidetään erityistä huolta siitä, että infektioita ei saada. Tänne saa tulla kuitenkin vierailulle, paitsi jos on kipeä. Koululaisia ei katsota suopeasti, koska ovat paikoissa, joissa on paljon väkeä. Muutoin tervetuloa! Kolmiosairaala, osasto 7a, huone 8.

Sydämelliset kiitokset teille kaikki rakkaat tutut ja tuntemattomat tukijoukkoni jäsenet!!