Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
tiistai 10. marraskuuta 2015
Uuden edessä
Muutamat maalarit tekivät romantiikan aikana vaikuttavan näköisiä vuoristomaisemia, joissa ihminen näyttäytyi hyvin pikkuruisena hahmona. Näitä kuvattiin termillä sublime, jolle ei taida olla oikein tarkkaa suomennosta. Se tarkoittaa suunnilleen ylevää tai jylhää. Luojan luoma luonto kuvattiin majesteettisena näkymänä, jossa ihmisen rooli oli mitätön.
Minä olen nyt tuo mitätön ihminen elämän majesteettisuuden edessä. Näkymä, joka on toistaiseksi suurelta osin peitossa, on sellainen ettei ihminen voi sille mitään.
Tunnen itseni aika rauhalliseksi. Olen valmis ottamaan sen vastaan, mitä on tullakseen. Minun on turvallista sairastaa tässä maassa, jossa saan parhaan mahdollisen hoidon. Isänmaa pitää huolen pojastaan. Enempää en voi toivoa kohtalonsa edessä. Ihminen ei voi kuitenkaan kaikesta edistyksestä huolimatta tehdä mahdotonta mahdolliseksi.
Aloitan huomenna pitkän matkan, jonka määränpää on tuntematon. On mahdollista, että pidin tänään viimeiset tuntini. Pidin sen maahanmuuttajaryhmälle, josta pidän kovasti. He ovat elämää nähneitä aikuisia ihmisiä. Kerroin heille tilanteeni. He toivottivat minulle hyvää, osa kättelikin. Tunsin lämmintä empatiaa. Osa kollegoistani ehti vielä halata minut tälle matkalle. Tunne niistä on mukanani, kun aloitan tämän matkan.
Sairastunutta kehoitetaan usein taistelemaan. On vähän vaikea saada kiinni siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Eihän se mitään sotimista ole. Haluan antautua kaikille hoidoille siinä toivossa, että ne tehoavat. Siinä ajatuksessa, että minulla on vielä tehtävää täällä maailmassa, haluan muistaa mottoni: "Hyvinkin voi käydä".
Haluan myös valmentautua realismiin voidakseni kohdata mahdollisen kohtalokkaan ennusteen ja sen, mitä siitä seuraa.
Olen syvästi kiitollinen teille kaikille, jotka kannustatte minua, myötäelätte tätä rinnallani, muistatte minua ja läheisiäni ajatuksissanne ja/tai rukouksissanne. Tunnen todella, että en ole yksin.
Voi olla, että pääsen säikähdyksellä. Vaistoan kuitenkin, että jotakin suurempaa on tulossa.
Sulkeudun Luojan käsiin ja teidän kaikkien rakkaiden ajatuksiin. Se on otettava, mitä annetaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Olipa ikävä yllätys, että näin tuli uusi syöpä. Mutta toisaaltahan se voi olla parempikin kuin se, että entinen olisi tullut uusintana. Akuutti leukemia voidaan hoitaa ja krooninen leukemia pystytään pitämään kurissa. Tsemppiä uusiin taisteluihin.
Lämpimät kiitokset sinulle Leena! En tiedä kumpi parempi. Ehkä lymfooma mieluummin kuin akuutti leukemia. Lymfooma ja leukemia kuulemma liittyvät jotenkin toisiinsa.
Uusiutunut aggressiivinen lymfooma on rankka hoidettava, itse luulisin, että leukemian kanssa tulee helpommin hyvät hoitotulokset. Ja sehän on se, mikä on tärkeintä. Me syövän sairastaneet kyllä tiedämme hoitojen rankkuuden ja osaamme niihin varautua, jos odotettu lopputulos on hyvä!
Syöpälääkärin sanoikin aikoinaan, että jos jokin solu selviää hoidoista ja alkaa monistaa itseään, tulee rankempi kierros, koska solu on valmiiksi resistantti.
Nyt on tunne kuin kiviseinää yrittäisi siirtää omilla voimilla. Nöyränä ja riisuttuna, hyvin pienenä, rukoukset sinne, missä armahdus ja voima on saatavilla.
Osuvasti ja kauniisti sanoitat. Kovasti kiitoksia viestistäsi.
Lähetä kommentti