Ensimmäinen raivarikirjoitukseni tuotti muiden muassa seuraavan kommentin Facebookiin:
"Nyt mulle riitti! Minä en halua lukea analyysiä vanhemmistani ja heidän elämästään täällä julkisilla palstoilla. Nyt on raskas viikko ja odotetaan rauhassa torstain tuloksia. Isä rakas: olisi ehkä parempi käsitellä näitä asioita jonkun luotetun henkilön kanssa kahdestaan kuin julkisilla foorumeilla. Kaikella rakkaudella. MInä ainakin vaivaudun näistä."
Kun on kyseessä minulle hyvin läheinen henkilö, tätä asiaa pitää miettiä perusteellisesti. Olen kirjoittanut tarkoituksella tätä blogia hyvin avoimesti. Aiheet ovat yleensä niitä, mitä elämä tuo vastaan. Kun elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ne voivat olla kipeitäkin.
Olen pitänyt elämän tummienkin aiheiden käsittelyä merkityksellisenä, koska ymmärtääkseni se on saattanut tuottaa vertaistukea, ehkä lohdutustakin, ja olen itse saanut kannustusta. Minulle itselleni tällainen avoimuus sopii. Minua ei sytytä sellaisen blogin pitäminen, jossa käsitellään vain kivoja juttuja ja elämästä syntyy auvoinen kuva. Kirjoitan mieluummin elämästä kaikkine rosoineen kuin vaikkapa politiikasta tai autoista. Kokemukset ja tunteet voivat olla miehellekin kiinnostava aihe.
Olen kokenut tilanteeni etuoikeutetuksi tällaiseen kirjoittamiseen, koska työurani on siinä vaiheessa, ettei sitä tarvitse varjella suppusuisuudella.
Tämä blogi on ollut siten hyvin tärkeä minulle, että olen sen avulla löytänyt itseni kirjoittajana.
Joudun nyt miettimään koko kirjoittamisen merkitystä elämässäni, koska tällainen vuorovaikutteinen konteksti pitää yllä motiivia. Pöytälaatikkoon kirjoittaminen tuntuu turhalta, paitsi päiväkirjan pitäminen. Kokonaisen kirjan kirjoittaminen on ankara ponnistus. Joutuu näkemään suuren vaivan ja sitten kokemaan todennäköinen kustantajien hylkäys. Lyhytjänteiselle kemoaivolle karu tie.
Koen, että minulla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa, jatkaa samalla tavoin tai lopettaa. Dilemma on vakava, koska toisaalta on kyseessä läheisteni hyvinvointi ja toisaalta en tiedä, millä voisin korvata kirjoittamisen. Maalaaminen on jonkilaisessa kriisissä. Eläkepäivätkin lähestyvät.
Kävin eilen pitkän yksityiskeskustelun syvistä aiheista erään luotetun astian kanssa FB:n yksityisviesteinä. Kiitos sinulle rakas ystävä! Käsittelemme muutoinkin tällaisia asioita vaimoni kanssa toisen luotettavan tahon kanssa. Niissä keskusteluissa voidaan liikkua sellaisella tasolla, joka ei ole mahdollista tässä blogissa.
Uskon saavani torstaina lääkäriltä puhtaat paperit. Jos sairaus kuitenkin on uusiutunut, siitäkin voi selvitä. Jos se osoittautuu kohtalokkaaksi, olen kuitenkin saanut elää sen mittaisen elämän, joka on joskus ollut normaali. Hyvä kuitenkin tietää, että asia huolettaa jälkipolveakin.
Toivottavasti asiaan kypsyys hyvä päätös.
6 kommenttia:
Varmasti mietityttää, jos oma lapsi ottaa kantaa noinkin voimakkaasti, mutta olen sitä mieltä, että elämän rosoinen puoli juurikin tekee elämästä mielenkiintoisen ja rikkaan. Ajatellaanpa, jos vaikkapa avioliitto olisi yhtä hyrinää ja sielujen sympatiaa, eikö se kävisi tylsäksi? :-) On hienoa, että joku uskaltaa myöntää, että meillä jopa riidellään ja saadaan raivareitakin. Se muuten lohduttaa monia, jotka ajattelevat, että "ei näin ole muualla, kuin meillä". Onneksi on anteeksiantaminen, joilla näitä rosojälkiä sitten saa paikattua ja elämä jatkuu taas puhtaalta pöydältä.
Jatka ehdottomasti samalla tavalla. En uskaltanut eilen kommentoida Fb-viestinä koska en ole kaverisi, mietin kyllä kommentoisinko. Eilinen aihe liippasi hyvin läheltä, katselen sitä vain hiukan toisesta näkökulmasta. Ja älä sure, saa sitä muutkin niitä raivareita. Voi olla ihan hyvin pelkkä stressireaktio tämänhetkiseen tilanteeseen. Voimia. t. yksi naishenkilö, jonka parhaat ystävät ovat miehiä ja josta on ehdottomasti helpompi puhua miehille kuin naisille
Kiitos kannustavasta palautteestasi!
Kiitos kannustuksesta! Mukava kuulla.
Aivan hienotunteisesti kirjoitit ah niin arkipäiväisestä tilanteesta, josta kukaan tuskin loukkaantuu. Ja analyysisi kohdistui vain itseesi.
Kiitos! Tuo kuullostaa lohdulliselta.
Lähetä kommentti