Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
lauantai 14. marraskuuta 2015
Syöpäpotiluus syvenee
Sytostaatit alkavat jo aiheuttaa oireita. Ruokahaluttomuutta. Leipä ei maistu. Häivähdys huonovointisuutta, jota torjutaan mömmöillä. Olen tiennyt, että Temestaa käytetään nupin hoitamiseen, mutta täällä sillä torjutaan pahoinvointia.
Täällä hematologian osastolla pidetään hygieniasta erityistä huolta. Leukemian päälle ei haluta infektioita. Minulla on kova opetteleminen siihen, että en kulje sukkasillani. Pitää olla aina tossut jalassa, kun vuoteesta lähtee. Jos pöydältäni putoaa jotakin lattialle, en kuulemma saisi itse nostaa takaisin. Tarvitaan hoitaja. Tällä osastolla on jopa oma ilmastointijärjestelmä. Kuorettomia hedelmiä en saa syödä enkä kuorellisia itse kuoria, ellen laita kumihanskoja käsiini. En saa poistua osastolta.
Jaksan toistaiseksi kantaa morsiaimeni kynnyksen yli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Näinhän se menee sairaalassa. Miten saat aikasi kulumaan muuten kuin netissä? Ehdotan, että opettelet kutomaan, ellet vielä osaa. Sukkien kutominen on oikein viihdyttävää.
Terv, Jyväskylästä
Oletko muuten naamakirjassa? En muista nähneeni sinua siellä Lymfooma ja leukemia -tai lymfoomaverkostoryhmässä.
Kiitos vinkistä. Minulla on täällä akvarellitarpeita. Jos ei niistä ole hupia tarpeeksi, voisi jotakin muutakin kokeilla. Vain tosimiehet harrastavat pitsinnypläystä. Vanhin poikani tekee muuten vaatteita. Kiitos mukavasta viestistäsi!
Hei Leena. Joo, olen ollut siellä, mutta sieltä tuli niin paljon päivityksiä. Nyt voisin palata. Tämä oma polkuni voisi olla hyödyllistä tietää sielläkin - vai lisäisiköhän se pelkoja? Kiitos vinkistä!
Lähetä kommentti