Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 14. marraskuuta 2015

Syöpäpotiluus syvenee


Sytostaatit alkavat jo aiheuttaa oireita. Ruokahaluttomuutta. Leipä ei maistu. Häivähdys huonovointisuutta, jota torjutaan mömmöillä. Olen tiennyt, että Temestaa käytetään nupin hoitamiseen, mutta täällä sillä torjutaan pahoinvointia.

Täällä hematologian osastolla pidetään hygieniasta erityistä huolta. Leukemian päälle ei haluta infektioita. Minulla on kova opetteleminen siihen, että en kulje sukkasillani. Pitää olla aina tossut jalassa, kun vuoteesta lähtee. Jos pöydältäni putoaa jotakin lattialle, en kuulemma saisi itse nostaa takaisin. Tarvitaan hoitaja. Tällä osastolla on jopa oma ilmastointijärjestelmä. Kuorettomia hedelmiä en saa syödä enkä kuorellisia itse kuoria, ellen laita kumihanskoja käsiini. En saa poistua osastolta.

Jaksan toistaiseksi kantaa morsiaimeni kynnyksen yli.

4 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Näinhän se menee sairaalassa. Miten saat aikasi kulumaan muuten kuin netissä? Ehdotan, että opettelet kutomaan, ellet vielä osaa. Sukkien kutominen on oikein viihdyttävää.
Terv, Jyväskylästä

Leena kirjoitti...

Oletko muuten naamakirjassa? En muista nähneeni sinua siellä Lymfooma ja leukemia -tai lymfoomaverkostoryhmässä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Minulla on täällä akvarellitarpeita. Jos ei niistä ole hupia tarpeeksi, voisi jotakin muutakin kokeilla. Vain tosimiehet harrastavat pitsinnypläystä. Vanhin poikani tekee muuten vaatteita. Kiitos mukavasta viestistäsi!

Heikki Honkala kirjoitti...

Hei Leena. Joo, olen ollut siellä, mutta sieltä tuli niin paljon päivityksiä. Nyt voisin palata. Tämä oma polkuni voisi olla hyödyllistä tietää sielläkin - vai lisäisiköhän se pelkoja? Kiitos vinkistä!