Minä - talvisodan lasten lapsi

Ylen Areenassa on vielä sarjan Suomi talvisodassa 12 osaa. Osa 9 Lasten sota on puhutteleva ja koskee minua kovasti, koska vanhempani olivat lapsia tuolloin. Äitini on sotaorpo ja isäni Kannaksen evakko.

Ohjelmassa valotetaan hienosti aihetta psykologisesta näkökulmasta. Ymmärrän, että minäkin, vaikka olenkin sodan sodan jälkeen syntynyt, kannan itsessäni sodan tunnekuormaa. Sen takia palaan jatkuvasti näihin teemoihin.

Vanhempani kuuluvat kannattelijasukupolveen. Sota-aikana he ovat joutuneet tukahduttamaan tunteensa. Kun äiti pelkäsi rintamalla olevan miehensä tai poikiensa puolesta, lapset saattoivat lähestyä äitiään tukeakseen häntä. Suomalainen sisua korostava kulttuuri ja sodan kokemukset ovat omiaan synnyttämään vältteleviä kiintymyssuhteita. Lapset eivät opi hakemaan tukea tunteilleen, kun eivät luota sen saamiseen vanhemmilta,  ja he pyrkivät pärjäämään yksin. He eivät halunneet tuottaa huolta vanhemmilleen. Lapset jäivät surunsa kanssa yksin.

Sotalesken lapsilla tämä on varmaan vielä korostuneempaa. Sotaorvot eivät jakaneet suruaan edes sisarustensa kanssa. Itkettiin yksin.

Alaikäiset lapset joutuivat sellaista vastuuta, joka normaaleissa oloissa kuuluisi vanhemmille. Saattoivat tehdä aikuisten työpäivää ja enemmänkin.

Lapsista kasvoi tottelevaisia ja kuuliaisia. Heitä ei kehuttu etteivät ala luulla liikoja itsestään.

Ilmassa leijui jatkuvasti uhka, että jotakin kauheaa tapahtuu. Elämä oli jatkuvaa huolta. Tämä jatkui vielä sodan jälkeenkin. Vanhemmat eivät ehkä puhuneet kokemuksistaan ja kokemus siirtyi toiminnallistettuna seuraavaan sukupolveen. Lapset omaksuivat saman tunnetilan. Muiden tarpeet asetettiin omien edelle.

Isäni kaikki kolme vanhempaa sisarta olivat lottina ja kaksi vanhempaa veljeä ehti rintamalla jatkosodan aikana. Isovanhemmillani on täytynyt olla jatkuva huoli siitä, miten heidän käy. Tämän päälle tuli kaksi evakkomatkaa.

Tästä ohjelmasta voin sanoa, että osuma ja upotus. Tämä on kuin minusta itsestäni puhuttaisiin. Tunnen nahoissani juuri tuollaisen perityn eetoksen. Tuo pelko siitä, että jotakin yllättävää tapahtuu, on kovin tuttu. Samaan syndroomaan kuuluu varmasti se, että minun on vaikea kestää vaimoni tunteellisia tyytymättömyydenilmauksia. Hänen vanhempansa ovat kokeneet sodan aikuisina ja ovat olleet vahvempia kohtaamaan sen. Lisäksi appivainajani oli epätavallisen tunneherkkä mies ollakseen syntynyt 1900-luvun ensi vuosina.

Tämä on hyvin valaisevaa minulle, koska ymmärrän olevani erityisesti tämän perityn eetoksen raskauttama, koska molemmilla vanhemmillani on ankarat sotakokemukset lapsuudestaan. Moni ikätoverini on päässyt vähemmällä, koska heidän vanhempiensa kodeissa eivät pelot toteutuneet.

Ohjelmassa nousee esiin kiinnostavia käsitteitä, joihin palaan myöhemmin. Puhutaan lunastajaidentiteetistä, kannattelijasukupolvesta ja taisi olla taakkasiirtymäkin esillä. Näytän bloganneen taakkasiirtymästä lähes kymmenen vuotta sitten. Silloin ei käsitteestä löytynyt juurikaan asiaa netistä. Nyt tuntuu löytyvän.