Ystävän vierailu sekä kuvakertomus Vallilasta ja Hermannista

Vanha ystävä oli ollut oppimassa pedagogiikkaa Lontoossa ja käväisi meitä katsomassa, kun oli matkalla kotiin pohjoiseen. Vanhat ystävät ovat oikeita aarteita, joiden kanssa on ilo muistella menneitä ja puhua nykypäivästäkin.

Kerroin ystävällemme noin neljänkymmenen vuoden takaisesta muistivälähdyksestäni, kun hän on  hyppäämässä keltaiseen froteeuimapukuun sonnustautuneena veteen. Vain tämä hetki on tarttunut mieleeni, ei eden molskahdusta. En muista paikkaa eikä hänkään. Hän ei ehkä muistanut uimapukuaankaan, vaikka varmaan muutoin muistaa asiat minua paremmin.

Kävelin tänään Pasilasta Valkan kautta Hermanniin. Huomasin Vallilan puistossa tällaisen taideteoksen. Se on tehty ilmeisesti luonnollisessa tilassaan olevista kivilohkareista. En nähnyt mitään kilpeä, mikä olisi selittänyt, mistä on kyse. Kävisi oikeastaan maataiteesta.

Taustalla näkyy kouluni Vallilan toimipiste.

Minusta tämän uudehkon kerrostalon väri on liian voimakas ympäristöönsä, jossa olevat rakennukset ovat sitä vaaleampia ja rakennettu ehkä viisikymmentäluvulla. Sen muotokieli sopii mielestäni aika hyvin. Se sitoo mainiosti vieressä olevan 50/60-luvun kerrostalon ja sitä seuraavan vielä vanhemman kerrostalon eheäksi kokonaisuudeksi.

Tässä on vanhaa ja uutta arkkitehtuuria yhdistetty oivaltavalla tavalla. Muodot toimivat hyvin yhdessä ja tässä suuri värierokin miellyttää silmää.

Ylempi graffititägi näyttää olevan sama, jonka olen nähnyt Pasilassa. Jos näillä nyt on pakko merkitä paikkoja, joissa tekijä on käynyt, olisi tyylikkäämpää tehdä ne paljon pienempinä.

Alla oleva laatikkoarkkitehtuuri ei silmää hivele. Onneksi nuo tiilet ovat peigen värisiä. Jos ne olisivat valkoisia tai harmaita, näky olisi aika karmaiseva.