Tulisitko mukaan tällaiseen tärkeään asiaan?

Emilia Kukkala on aloittanut radiossa omaa nimeään kantavan keskusteluohjelman. Tänään aiheena oli Aineellinen eriarvoisuus on suurin este kestävälle kehitykselle. Keskustelukumppanina oli niukkuusfilosofi Ville lähde.

Kuulin ohjelmasta vain lopun. Aihe on sellainen, mitä meidän kaikkien pitäisi miettiä. Me suomalaiset kulutamme luonnonvaroja enemmän kuin maapallo kestää, myös köyhät suomalaiset.
Meidän pitäisi siis laskea elintasoamme.

Tämä on teema, jolla ei saa ystäviä, menestystä eikä vaikutusvaltaa. Siksi sitä ei juuri poliitikot ajakaan. Vihreät ovat olleet asialla, mutta minun mielestäni  pilanneet profiilinsa. He ovat kärjistäen sanoen asemoituneet vasemmistoliberaaleiksi, mistä seuraa, että kestävän kehityksen vaaliminen jää liiaksi marginaaliin. Sellaiset, jotka voisivat olla tässä tukea heitä, eivät voi sitä tehdä heidän muiden teemojensa vuoksi.

Kestävä kehitys pitäisi olla kaikkien puolueiden keskeinen teema, jossa he voisivat tehdä yhteistyötä.

On tietysti epärealistista uskoa, että suomalaiset suostuisivat laskemaan vapaaehtoisesti elintasoaan. Eivät myöskään muunmaalaiset. Valitettavasti siitä seurannee, että maan kantokyky heikkenee ja siitä seuraa kauheita kriisejä, jotka koskevat kaikkia.

Kenen pitäisi alkaa ajaa tätä epäsuosittua asiaa? Tarvittaisiinko siihen uusi puolue vai järjestö? Tällaisen orgaanin olisi vaikea sijoittua poliittiseen kenttään, koska kestävää kehitystä ei voi liittää pelkästään vasemmistolaiseen, keskustalaiseen tai oikeistolaiseen politiikkaan.

Ehkä jonkinlainen kansalaisjärjestö voisi toimia. Sen pitäisi kai keskittyä lobbaamiseen eli taivuttelemaan poliittisia puolueita ja sekä kaikenlaisia intressitahoja ottamaan kestävä kehitys nopeammin huomioon, koska luonto ei odota.

Järjestön ohjelma pitäisi olla sellainen, että kaikkien puolueiden kannattajat voisivat olla toiminnassa mukana. Se olisi tulevien sukupolvien etujärjestö.

Tällaisella järjestöllä ei olisi kuitenkaan mitään virkaa, jollei se saisi kannatusta. Siinäpä se. Kuitenkin jonkun pitäisi.

Minä olen saanut lahjaksi uuden elämän. Siksi minun olisi jollakin intuitiivisella tavalla luontevaa olla tässä mukana, tulevien sukupolvien asialla. Kun uuden elämäni yksi painopiste on luonnostaan omien lastenlapsieni tukena oleminen, miksi en samalla ajattelisi myös heidän lastenlapsiaan ja kaikkia muitakin, jotka näiden kanssa saavat maailman meidän jäljiltämme elettäväkseen. Olen kuitenkin toipilas. Mutta kuitenkin.

Jos jaat ajatuksiani tässä aiheessa, ota yhteyttä joko tänne blogiin kommenttina tai suoraan minuun. Puheinnumeroni on 044-7756 318 ja sähköpostini heikki.honkala@icloud.com. Jutellaan edes.

TULEVIEN SUKUPOLVIEN PUOLESTA!