Wikipedia määrittelee satiirin tyylikeinoksi, joka tarkoittaa jonkin aiheen käsittelyä niin, että se näyttää naurettavalta. Satiiri ei ole välttämättä huvittavaa, sillä se pyrkii ottamaan kantaa. Hauskuuden sijaan päätarkoitus voi olla poliittiinen, sosiaalinen tai moraalinen.
Satiiriset lehdet lienevät useinmiten yksityisten yritysten omistamia ja näiden tarkoitus on tuottaa voittoa. Jotta tämä onnistuisi, lehtien on pystyttävä miellyttämään mahdollisimman suuria lukijamääriä. Jos satiirilehdet pystyisivät todella muuttamaan maailmaa siten, että pilkan aiheet poistuisivat, lehdet menettäisivät todellisen olemassaolon syynsä eli voitot omistajilleen.
Eilinen postaukseni on kirvoittanut monipuolista keskustelua Facebook -sivullani. Yksi kommentoijista kirjoitti oivaltavasti, että "vielä satiiriakin parempi terrorismin torjuntatapa olisi, että me kaikki ottaisimme nämä maahanmuuttajat mukaan elämäämme.
Pariisin terroristeista ainakin Kouachin veljeksistä nuoremmalla vaikuttaa olevan hyvin repaleinen lapsuus ja nuoruus. Valistumattomuus altistaa ääripropagandalle ja seuraukset tiedämme. Kun Big Brother tekee kouluttamattomista nopeasti julkkiksia, musliminuorten joukossa terrorismi saattaa toimia samoin. Nuori tavis voi kokea olevansa jossakin suurena pitämässään mukana ja saada nimensä otsikoihin.
Joku kirjoitti, että satiiri saa meidät kokemaan olevamme samalla puolella. Ainakin nämä tuoreet satiirin seuraamukset yhdistävät meitä, koska jokainen normaalijärkinen tuomitsee nuo kauhistuttavat teot.
Satiiri saattaa sokaista meidät niin, että emme näe omaa vastuutamme asiassa. Saatamme suhtautua piilorasistisesti maahan muuttajiin ja huomaamattamme ehkäistä heidän integroitumistaan yhteiskuntaan.
En väitä, ettei satiiri voisi toimia nopeana silmien avaajana jonkin yhteiskunnallisen tai muun ongelman edessä. Jos esimerkiksi jokin suuryritys toimii moraalisesti arveluttavasti, satiiri voi saada sen nopeasti parantamaan tapansa, koska yrityksen hyvä maine eli brändi on elintärkeä sen menestykselle.
Monilla tulee satiirista mieleen Kari Suomalainen eli Kari, joka oli aikoinaan Suomen tunnetuin pilapiirtäjä. Muistatteko, että Kari jätti Hesarin sen vuoksi, että se kieltäytyi julkaisemasta hänen loppuaikoinaan rasistisiksi muuttuneita pilapiirroksiaan. Toinen suomalainen esimerkki satiirikosta, joka ei aina ollut hyvällä asialla, on kirjailija Veikko Huovinen. Eräät hänen rasistiset novellinsa luultavasti tuomittaisiin tänä päivänä. Minä kuten luultavasti useimmat meistä noita vuosia eläneistä emme kuitenkaan voi lyödä voittajan rumpua, koska rasismi tuonaikaisessa "viattomassa" Suomessa eli ja voi hyvin.
Kokoomuksen puheenjohtajana vuosina 2001-2004 toiminut Ville Itälä katsoi, että Satiiriohjelma
Itse valtiaat vaikutti hänen epäonnistumiseensa. Hänestä luotiin ohjelmaan niin säälittävä hahmo, että se ilmeisesti vaikutti hänen suosionsa laskemiseen. Voi kysyä, oliko tämä kovin kaunista ja tarkoituksenmukaista yhteiskunnan ja varsinkaan Itälän itsensä kannalta. Voi ehkä olla niinkin, että satiiri havaitsi hänessä jonkin heikon kohdan ja sai aikaan sen, mikä olisi joka tapauksessa myöhemmin tapahtunut. Mene tiedä.
Olen ymmärtänyt, että nykymedian edustajista ne saavat hiljaisesti päänahan vyölleen, jotka pystyvät pudottamaan jonkun poliitikon.
Neuvostoliitossa toimi aikoinaan Radio Jerevan, joka käsitteli kyseisen valtion silloisia yhteikunnallisia ongelmia satiirin keinoin. Minun mielikuvani on, että sen vitsit olivat hieman tylppiä. Olen muistaakseni kuullut väitteen, että se olisi ollutkin vallanpitäjien masinoima kanava kanavoimaan turhautumista. En tiedä, pitääkö väite paikkansa.
H. Daumier on varmaankin jäänyt historiaan 1800-luvun parhaana satiirikkona, ainakin jälkikäteen arvioituna. Hän maksoi toiminnastaan vapauden menetyksenä, sillä hän sai vankilatuomion.
Olen ymmärtänyt, että nykymedian edustajista saavat hiljaisesti päänahan vyölleen ne, jotka ovat pystyneet pudottamaan jonkun poliitikon paikaltaan. Nykyisin Ylen poliittisen toimituksen päällikön Pekka Ervastin sanotaan ansainneen omansa vaikutettuaan siihen, että Anneli Jäätteenmäen pääministerin ura jäi kovin lyhyeksi.
Savolaisia koskevaa satiirista väitettä soveltaen satiirikkojen ja median yleensäkin toimiessa vastuu siirtyy yleisölle. Kyse on siitä kuuluisasta medialukutaidosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti