Koeponnistus alkoi

Pidin tänään kuusi oppituntia. Sain ne mielestäni kohtuullisesti vedettyä, mutta tuntemukset tuntien jälkeen eivät lupaa hyvää. Väsymys tuntuu suunnilleen sellaiselta, mitä olen aiemmin kokenut, kun on ollut tunteja miltei koko päivä eli aamusta puoli yhdeksään illalla vähin hyppytunnein. Tärinän tunnetta ja kognitiivinen energia vähissä. Hieman tasapainon vippausta.

Olen saanut hiljattain tiedon erään nuoren miehen sairastumisesta syöpään. En tunne häntä henkilökohtaisesti, mutta vanhempia voisi kutsua tuttujen tutuiksi. Muistan, kun eräs minua huomattavasti nuorempi mies soitti minulle, kun minulla oli syövän hoitaminen alkuvaiheissa. Hän oli sairastanut lymfooman aikaisemmin ja halusi kannustaa minua ja kertoi kokemuksistaan. Minä halusin jakaa tätää hyvää eteenpäin ja soitin äsken vanhempien numerot saatuani nuoren miehen isälle. Hän olikin blogini kautta perilla minun syöpämatkastani ja muutoinkin hankkinut jo tietoa asiasta, joten minulla ei ollut juurikaan uutta kerrottavaa. Ehkä me vaimoni kanssa voimme tarvittaessa olla rinnalla kulkijoita, kun on vakavasta asiasta kysymys.

Syöpä on ankara sairaus. Tuntuu, että sen sairastaneet ja heidän läheisensä kokevat jonkinlaista heimolaisuutta keskenään.

Kuvissa aiheena Kalasataman joulukuusi. Alla näkymä Tervasaaren tieltä Uspenskin katedraalille.