Ensimmäinen koestustyöviikko alkaa painua mailleen. Tuntuu siltä, että tunneista selviän hyvin, vaikka väsyttääkin. Tuntuu mukavalta pitää tunteja. Uusia ideoitakin tuntuu syntyvän, taaskin minulle tyypillisesti itse tilanteissa. Vuorovaikutus ruokkii luovuutta.
Tunnit ovat alkavat tällä viikolla keskiviikosta perjantaihin puolen päivän jälkeen. Keskiviikkona heräsin kymmenen paikkeilla, eilen kahdeksan tienoissa ja tänään taisi kello olla suunnilleen kaksikymmentä vaille kymmenen. Unentarve haittaa työntekoa. Rutiineja en ole saanut tehtyä aamuisin. Eilen olisin voinut, mutta en saanut läppärilläni yhteyttä koulun oppimisalustaan. Koululla selvisi, että vika ei ollut koulun päässä, vaan minun piti vain bootata läppärini. Ei ollut tullut mieleen.
Rutiinin pitäisi hoitaa iltaisin, mutta kun olen pitänyt tunnit, kävellyt osan työmatkaani saadakseni liikuntaa, ei rutiinit oikein maistu.
Olen päivitellyt blogiani viimeaikoina pari kertaa päivässä. Täytyy pyrkiä vähentämään yhteen. Siviilielämääkin olisi suotavaa olla. Myöhemmin illalla en voi oikein tehdä töitä enkä muutakaan insentiivistä, koska se voi viedä yöunet.
Minun pitäisi oppia menemään nukkumaan hyvin varhain. En tiedä onko se mahdollista, kun ihmisillä on kai luontaiset taipumuksensa nukkumisajoissa.
Näyttää siltä, että huomenna lauantaina tehdään töitä.
Olen tainnut kertoa, että sairasta uniapneaa, joka on hoitamattomana aika vaarallinen tauti. Onneksi minulla unikumppaninani CPAP-laite. Ennen sen saamista saatoin olla päiväsaikaan hyvin unelias. Joskus nukuin koulun henkilöstötilaisuuksissa. Nyt uniongelmani sen ylikorostunut tarve.
Ylen Areenassa on muuten kiinnostavan kaksiosaisen Tiededokumentin ensimmäinen osa Apua uniongelmiin. Siinä tosin ei puhuta ylenmääräisestä unentarpeesta, muun muassa uniapneasta kylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti