Jos unentarpeeni pysyy ennallaan, minun pitäisi kääntää sisäistä kelloa neljä tuntia vastapäivään, jotta homma toimisi. En usko, että onnistun nukahtamaan yhdeksältä illalla. Ehkä minun on vain asennoiduttava siten, että se onnistuu. Huh, huh! Iltaisin on niin mukava puuhailla ja lueskella. Mitenkähän äijän käy.
Lymphoma Associatonin artikkelissa mainittiin myös passiivisuus (inacivity), mutta siinä merkityksessä, että se pahentaa uupumusta. Ymmärrän mistä on kysymys. Herätessäni näin myöhään kuin tänään, alkaa hämärtää jo muutaman tunnin kuluttua eli nyt kirjoittaessani tätä. Olisi ollut hyvä lähteä kävelylle, mutta enpä saanut aikaiseksi. Enää en ehdi, koska kohta lähdemme liikenteeseen. Sitäpaitsi hämräsässä ei muutenkaan huvittaisi. Myöhään herääminen luo tunteen, että päivä on jo suurelta osalta mennyt ja niinhän se onkin. Voi olla, että pitkä uni sinällään saa aikaan saamattomuutta. Onpa tässä minulla dilemma.
Viikon päästä alkaa koeponnistus eli työntäyteinen jakso. Jos nukun vähemmän ja saan työni tehdyksi, pitkään nukkuminen lienee mukavuudenhalua. Sekään ei ehkä pidä paikkaansa, koska ennen en vain nukkunut näin paljon. Voi myös käydä niin, että hommaa toimii aikansa ja sitten uuvun sairauslomalle. Sekin on mahdollista, että selviän jaksosta, mutta tunnen itseni jatkuvasti väsyneeksi. Jos en saa valmistaudutuksi riittävästi työhöni, voi seurata stressiä, mikä pahentaa tilannetta.
Olen hoksannut, että tuo yökumppanini, uniapnean vuoksi käyttämäni CPAP-laite rekisteröi ajan, jonka käytän nukkumiseen ja unen odottamiseen. Siitä saadaan dataa, joka voi olla hyödyllistä, kun jaksamiseeni liittyviä päätöksiä tehdään.
No eipäs nyt maalailla herra Heikki. Hyvinkin voi käydä. Eletään mielenkiintoista aikaa.
Hoksasin, että astmapiipussani on kuusikymmentä annosta. Alkaa kohta olla tyhjä. Huomaan, että en enää juuri yskiskele. On aika lopettaa sen käyttö ja todeta palaako yskä vai ei. Jos palaa, mennään astmatesteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti