Vaimon siskon tyttären perhe sekä Kultis olivat uutta vuotta vastaanottamassa kanssamme. Joissakin perheissä kuten tässä on sellainen mukava piirre, että lapset aikuisiin mutkattomasti. Yksi pojista, ehkä seitsemänvuotias, kävi toimittamassa minulle, että minun pitäisi maalata iso taulu, jossa on maisema ikkunanäkymästämme. Tyttöjä viehättää se, että maalaan. He halusivat käydä piirtämässä maalihuoneessani. Sanoin, että voisivat tulla joskus maalaamaan kanssani. Voisivat kokeilla erilaisia mediumeja. Junavideoitakin katseltiin.
Olen lueskellut aivoja viihdyttävää dekkaria. Kirjailija on uusi löytö minulle, ruotsalainen Åke Edwardson. Kirjan nimi on Kivinen purje. Teos on monitasoinen ja -polvinen. Aika hyvin olen kuitenkin pysynyt kärryillä. Pidän Edwardsonin omalaatuisesta huumorista, joka tulee esiin kollegon ja pariskuntien dialogeissa. Hän jopa viljelee samoja repliikkejä, jotka nousevat esiin erilaisissa yhteyksissä. Keskeisten hahmojen luonteet tuntuvat uskottavilta.
Menemme illalla vierailulle vanhojen ystäviemme luo Espooseen. Muitakin on kutsuttu. Kokoonpano lienee suunnilleen sama, jossa kokoonnuimme laulamaan joululauluja kolmisenkymmentä vuotta sitten. Sinä aikana kotiimme majoittuu Loviisan heimomme. He jäävät pariksi yöksi. Vauhtia tiedossa. Rillivarkausyrityksiä ja piirtämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti