Olin nukkunut "vain" noin kahdeksan tuntia ja tunsin jaksavani. Istuessani bussissa matkalla Meilahteen lueskelin maailman tunnetuimman markkinoinnin teoreetikon Philip Kotlerin Hermawan Kartajayan ja Iwan Setiawanin kanssa kirjoittamaa teosta markkinointi 3.0. (kummallista konstailua aloittaa kirjan nimi pienellä kirjaimella). Siinä luonnostellaan markkinoinnin tuleviksi punaisiksi langoiksi yhteisöllisyyttä, kulttuuria ja henkisyyttä. Jopa köyhyyden lieventämistä markkinoinnin avulla pohditaan.
Kirjan teemat kietoutuvat sopivasti pian kahdelle ylioppilasryhmälle aloittamalleni Asiakkuusajattelu-kurssin teemoihini. Aloin illemmalla tehdä kurssille diasarjaa ensimmäistä kertaa käyttäen Applen Keynote -sovellusta.
Kun bussi ylitti Pasilan vanhaa ratapihaa, huomasin vanhan veturitallin lähellä vanhan höyryveturin, sellaisen, jotka vetivät "härkävaunuja" lapsuudessani. Vieressä oli "lättähattu" eli kiskobussi, sellaisiltakin olen saanut kyytiä. Kiinnostavaa nuuskittavaa. Ilokseni näin, että ratapihan poikki pääsee kävellen aidan viertä pihan länsipuolella olevan vanhan rautatieläisasuintalon Toralinnan luota.
Lääketieteellisen tiedekunnan varainhankintakampanja on minulla ammatillisestikin kiinnostava hanke. Siihen sisältyy Kotlerin ja kumppanien teoksen aineksia. Kun pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoitusperusta tuntuu valitettavasti oireilevan murtumista, tällaisille hankkeille tulee tarvetta.
Joskus käy näin mukavasti, että elämään nousevat, erilliset teemat saavat tukea toisistaan, voidaan puhua synergiasta.
Kun oli kaunis päivä, ajattelin kävellä Itä-Pasilaan ja niin teinkin, paitsi että päädyin bussipysäkille Vallilaan, jossa nousin viisysiin. Löysin heti Meilahdesta patsaan, jota en ole ehkä ennen noteerannut. Se esittää nuorta naista. Mitään tekstejä en paikalta löytänyt. Jatkoin Lääkärinkatua Laakson sairaala ohi. Otin kuvia, joista ilmenee miten Manskun varrella olevien korkeiden asuintalojen alkaa luonnonmukainen alue. Jossakin noista taloista vierailin 60-luvulla vanhempieni kanssa tätini luona. Vierailimme varmaan samalla reissulla hänen työpäikallaan Yliopiston kirjastossa, jossa näin sellaisen ihmeellisyyden kuin putkipostin.
Itä-Pasilassa kävin tutkailemassa kappelin näköistä rakennusta, jonka olen ajatellut liittyvän läheiseen Auroran sairaalaan. Kappeli se ei ainakaan enää ole, sillä ovessa lukee Mayet Oy Neuropsykologipalvelut. Auroralta tosin haiskahtaa.
Jatkoin Toralinnan ohi ja kuvasin sitäkin. Tuo hirmuisen pitkä tiilirakennus lienee tsaarin ajoilta. Huomasin sen takana olevan vanhan aseman näköisen rakennuksen. Nykyisen Pasilan aseman edeltäja palvelee Rauhanasemana hieman itään aikaisemmalta paikalta siirrettynä. Tiedän sen olevan siirretty Karjalasta edelliselle paikalleen. Olisikohan nyt huomaamani rakennus sen edeltäjä? Täytyy joskun selvittää.
Kävelin asemapihan poikki, mutta valitettavasti kännykästäni oli loppunut virta Toralinnalla joten en saanut kuvia vanhoista junista. Täytyy tulla joskus työpäivän jälkeen kävelylle. Veturitalliakin voisin kuvata, kun sinne näyttää pääsevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti