Olen ajatellut syövästä pelastumisen jälkeen, että haluan viettää enemmän aikaa läheisteni ja ystävieni kanssa. Yksi tapa edistää sitä voisi olla keskustelukerho, joka toimisi vähän samaan tapaan kuin lukupiirit.
Lukupiiri Kirjaviisaissa keskustelemme paljon muustakin kuin läksykirjastamme. Sellaisille voisi olla tilausta.
Lionsklubit toimivat kai niin, että jäsenet pitävät esitelmiä erikoisaloistaan ja sitten keskustellaan. Ajattelemassani kerhossa voisi myös olla alustus, mutta se voisi olla esittäjänsä erikoisala lisäksi myös muista aiheista.
Toiminta ei saisi olla liian muodollista, pääasia, että tavataan.
En ole kuitenkaan varma, onnistuisiko tämä. Joskus parikymmentä vuotta sitten kutsuin kavereitani kotiimme, pelkkiä miehiä. Ajattelin, että sille tulisi jatkoa siten, että joku paikalla olleista kutsuisi vuorostaan porukan kokoon. Kutsua ei koskaan kuulunut.
Myöhemmin luin jostakin elämäntaito-oppaasta vai mikähän lie, että joku oli tehnyt samalla tavoin olikohan Amerikassa. Tulos oli ollut samanlainen.
Homma pitäisi varmaan järjestää siten, että aina kokoonnuttaessa sovitaan jo seuraavan tapaamisen aika ja paikka. Voi olla, että pitäisi harkita, keitä kutsuu. Pitäisi osata arvioida, ketkä olisivat sellaisia tyyppejä, joita kokoontuminen keskustelemaan jostakin teemasta kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti