Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 22. tammikuuta 2015

Kemoaivo töppäilee

Sain sähköpostiviestin, jossa toivottiin osallistumista opiskelijoiden kanssa koulun musikaaliesitykseen. Ajattelin, että jos opsikelijoiden enemmistö haluaa, voimme osallistua. Lähetin eilen viestin opiskelijoilla ja kysyin mielipidettä. Pyysin kannanilmaisuja viimeistään tänään kello yhdeksän. Lupasin ilmoittaa sitten, mitä teemme. Ajattelin laittaa kotona lapun muistuttamaan asiasta. Unohdin lapun.

Unohdin koko asian ja tänään toinen ope soitti minulle varttia yli yhdeltätoista ja kertoi opiskelijoiden ihmettelevän, mitä tehdään. Ilmoitin, että menemme, jos enemmistö on sillä kannalla. Kuulosti olevan.

Lähdin ajamaan koululle ja vein vaimoni samalla Kalasatamaan. Sen jälkeen havahduin itäväylällä ajaessani itäänpäin eli väärään suuntaan. Onneksi Kuliksessa eli Kulosaaressa pääsin takaisin oikealle puolelle itäväylää.

Osallistuimme musikaaliin Vallilan toimipisteessämme, minkä jälkeen jatkoimme tuntia Pasilassa.

Nolotti.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heikki, ei syytä nolostua. Uskon tietäväni miltä sinusta tuntuu: hämmentävää, pelottavaakin. Eikö niin? Luulen omien kokemuksieni perusteella myös tietäväni mitä kannattaisi tehdä - tai olla tekemättä. Aivoissa liikaa kuormitusta, ja kroppakin pitkään väsynyt. Väsyneet aivot toimivat noin - tai siis eivät toimi niin kuin pitäisi. Olen todella huolissani tilanteestasi. Jospa voisitkin levätä!! t. Heta

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Heta empatiasta! Juttelen piakkoin lääkärin kanssa tilanteesta.