Olen löytänyt osaston kirjastosta merkillisen kirjan. Se on Aino Kuusisen omaelämäkerta "Jumala syöksee enkelinsä". Kirjoittaja oli Otto Wille Kuusisen vaimo. Otto Wille K. oli ankara vallankumousmies, joka toimi talvisodan alussa Terijoen nukkehallituksen pääministerinä.
Minulle Komintern on ollut sanana tuttu, mutta en ole tiennyt sen sisältöä. Kuusisen kirjan avulla selviää, että organisaatio oli eri maiden kommunististen puolueiden yhteisjärjestö, jonka tarkoituksena oli vallankumouksen levittäminen. Se oli muodollisesti demokraattinen, mutta käytännössä se oli Neuvostoliiton talutusnuorassa ja sai siltä pääasiallisen rahoituksensakin.
Aino Kuusinen toimi Kominternin virkailijana. Kirjoittajalle oli kommunismin mädännäisyys valjennut. Hän olisi halunnut elää moraalisesti, mutta joutui alistumaan kommunismin aatetta priorisoivaan moraaliin.
Aino Kuusinen joutui pitkäksi ajaksi vankileirille toisin kuin entinen puolisonsa. Hän katkeroitui siitä ettei hänen ex-miehensä yrittänyt toimia hänen hyväkseen. Kirja on kiinnostava, koska sen tekijä on toiminut Neuvostoliiton puolue-eliitin keskuudessa, mutta kertoo avoimesti järjestelmän julmuudesta ja sen heikkouksista. Hän on kirjoittanut teoksen, kun hän on onnistunut palaamaan Suomeen.
Kirjasta käy ilmi kuinka etuoikeutettua elämää eliitti vietti. Ainakin Aino Kuusinen sai matkustaa ja asua leveästi matkoillaan. Kiirettä ei ollut. Kirja kuvaa Stalinin vainoja kafkamaisen lakonisesti. Ihmisiä vain katosi, eikä heistä saanut juuri puhua. Kuusinen kertoo onnettomista Amerikkaan muuttaneista suomalaisista, jotka lähtivät aatteen elähdyttäminä etsimään vielä parempaa onnea järjestelmästä, jolla ei ollut tulevaisuutta. Stalin tuhosi massoittain ihmiselämiä harhaisessa paranoijassaan.
Otto Wille K. oli aatteellinen mies ja oli mitä ilmeisemmin lähellä Stalinia. On poikkeuksellista, että hän on selvinnyt Stalinin vainoista. Se kertoo hänestä itsestään. Hänen kättensä on täytynyt olla veren punaamat.
Aino Kuusinen saa toimia useassa eri kohteessa ulkomailla. Näin hänelle syntyi vertailupohjaa Neuvostoliiton ja muiden maiden järjestelmien välille. Hänen silmänsä avautuivat.
Leninin oppien mukaan tietty maa on valmis vallankumoukseen, jos se täyttää tietyt ehdot. Maan työväestöllä pitää mennä huonosti ja maassa pitää toimia riittävän vahva kommunistinen puolue. Suorastaan koominen on kertomus siitä, kuinka Saksassa vuonna 1923 masinoitu vallankumous meni mönkään. Maahan oli salakuljetettu aseita. Oli sovittu tietty aika kumouksen alkamiselle. Moskovassa odotettiin sähkettä, joka vahvistaisi tapahtuman. Sitä ei vain kuulunut.
Kävi ilmi, että kolmea Berliinissä toimivaa vallankumousjohtajaa oli alkanut jänistää. Yhtäkkiä Saksa ei heistä ollutkaan kypsä vallankumoukseen. He päättivät siirtää vallankumousta. Kun sitä siirrettiin, sitä ei tullut ollenkaan. Hampurissa toiminut johtaja ei tiennyt siirrosta ja oli alkanut tositoimiin. Ruumiita syntyi. Pääpukarit ilmestyivät Kuusisten asuntoon riitelemään siitä, mitä oli tapahtunut.
Kommunismi voisi mahdollisesti toimia, jos ihmiset olisivat enkeleitä. Mutta he eivät ole.
4 kommenttia:
Voisin tuon kirjan lukeakin, olen aika monta Neuvostoliitto-ajan kirjaa lukenut. Sitä näkyy olevan vain harvoja kappaleita pääkaupunkiseudun kirjastoissa, ehkä 3 kpl. Yksi Pasilan kirjavarastossa. Eli kai sieltä sen tilaan Espooseen. On tässä pari muuta lainakirjaa tosin ensin luettava.
Kannattaa Reijo lukea. On harvinainen näkökulma. Helmet toimittaa sen juohevasti Espooseen. Sinulla taitaa olla sitä paikallihistoriaa nyt meneillään. Terveisiä Annelle ja muille.
Olen vastikään lukenut tämän kirjan edesmenneen isosiskoni jäämistöstä, hän kuoli 2013. Monesti olin heittämässä kirjaa roskiin sillä kuvittelen sen olevan puoluepoliittista ideologiaa, olihan Aino K. kuuluisan Neuvostoliitossa vaikuttaneen poliitikon Oton puoliso. Mutta kolmannen kerran pelastin kirjan häviöltä ja päätin lukemalla selvittää itselleni miksi se oli kiinnostanut sisartani. 50 sivun jälkeen kirja lähtee kunnolla vetämään. Edellisten kommenttien aikanaan oli Krimi vasta miehitetty. Nyt jo kulunut jo kolme vuotta Ukrainan sotaa. Kuusisen kirja monen muun Neuvostoliiton vallankumouksen alkuvaiheista kertovan kirjan tapaan kuvailee poliittisen mahti koneiston luonnetta , piittaamattomuutta ja valtaa silminnäkijän ja kokijan, uhrin, näkökulmasta. Eipä ole Ainon ajoista bolsevismin syvä ydin muuttunut. Nuo menetelmät täyttävät pian 100 vuotta, tai oikeastaan ovat jo täyttäneet. En ole poliittinen historioitsija joten voin vain aavistaa kuinka Saksassa alunperin julkaistu kirja on Suomessa saanut 1970-luvun alussa vaimennettu vastaanoton. Nyt 50 vuotta myöhemmin kirjan sanoma on yhä hyvin ajankohtainen. Aino Kuusinen on Suomen Soltsenitsyn. Häntä pitää uskoa. Lukekaa ja vaikuttukaa, ja viisastukaa.
Kolmas kerta toden sanoi ja oli viisas ratkaisu. Tällaiset rehelliset aikalaiskuvaukset vievät suoraan sinne, missä tapahtui. Taidat sinäkin olla historian ystävä.
Lähetä kommentti