Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Yhtä sun toista tohinaa

Kaikenlaista ohjelmaa pukkaa tähän siirron esiaikaan, mikä on hyvä juttu. Menemme tänään venhempiani katsomaa. Ehkä ehdimme nähdä vielä kälyäni miehineen stadissa ja illaksi on luvassa yksi ystävä yövieraaksi. Onneksi tunnen olevani paremmin voimissani kuin eilen. Nukuin hyvän siivun viime yönä ja menihän siihen aamupäivääkin, jolloin vielä nukahtelin. Tosin heräsin joskus yhden kahden välillä enkä ollut varma, olinko nukkunut vai en. Arvelin nukkuneeni.

Rymsteerausjuna seisoo pysäkillä nyt. Ehkäpä vaimo ja ystävämme jotakin dilkkaavat illalla. Superrymsteeraajaystävämme on tulossa taas maanantaina, joten juna vislaa sitten taas. Ajatella, että joku on niin kultainen, että tuhlaa vapaapäiviään meidän huushollimme organisointiin.

Kankun yläreunassa on vähän ruma jälki, kun siitä otettiin äskettäin kinkkunäyte tutkimusrekisteriin. Taidan mennä suihkuun. Ehkä veri siitä huuhtoutuu. Ai, teipin poistamisen jälkeen jäi vain täplä jäljelle.

Yksi kohtalotoveri kertoi allogeenisten ryhmässä, että hänellä oli kantasolusiirto pitkittynyt neljä päivää ennen osastolle menoa, kun hänessä olikin ilmennyt vielä syöpäsoluja. Ne on saatu hoidetuksi pois ja uusi päivämäärä on annettu siirtoprosessin alkamiselle.

Kaikenlaista voi tapahtua. Jos mitään ei kuulu, ensi viikon torstaina prosessi käynnistyy.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"Heräsin, enkä tiennyt olinko nukkunut..." Anne