Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Torstaita kohti

Nukuin pitkät hyvät unet. Tosin autoin asiaa taas unilääkkeellä. Haluan varmistaa rytmin näin ennen siirtoa. Mukavampi elää levänneenä, vaikka aamut ovatkin tokkuraisia.

Tänään tarkoitus lähteä taas laskemaan lastenlapsia, tällä kertaa Loviisan Isnäsiin. Pienempi tiitiäinen on tosin sanonut perjantaina, että on vatsa kipeä. Tänäänkin oli kysyttäessa vahvistanut asian. Kun muita merkkejä ei ole näkynyt kipeydestä, tohdimme lähteä.

Huomisaamuna menen leukakirurgiselle, jossa katsovat, että suuni on kunnossa kantasolusiirtoon hampaiden poiston jäljiltä. Tuskinpa siellä mitään ihmeitä ilmenee. Poistavat varmaan tikit, vaikka luullakseni ne ovat itsekseen häviävää laatua. Juna jyskyttää kohti torstaina alkavaa siirtoprosessia.

Rymsteerausprojekti on kesken, sillä pitäisi löytää sopiva pöytä olohuoneeseen. Ikealla on sellaisia, mutta ei haluttaisi ostaa sieltä. Voi olla, että joudun nöyrtymään. Esittämäni ajatus kahdesta erillisestä pöydästä ei ole saanut kannatusta. Varmaankin epäkäytännöllinen idea. Vuodesohvakin pitäisi hommata. Eivät taida nämä ajatukset toteutua ennen siirtoa.

Maalaushommiin en taida päästä ennen torstaita. Vaimoni on pohtinut, saako osastolle viedä vesivärivehkeitä. Uskon että saa. Toinen juttu on, jaksanko maalata. Voihan vehkeet ottaa varalta mukaan.

Makuuhuonettakin kuulemma pitäisi entrata. Saas nähdä mitä siellä ehtii tapahtua.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luulisi, että jos ei omassa huoneessa niin jossakin muualla osastolla saisi maalata. Sairaala on kyllä kaavamainen paikka, ja joka asiassa ajatellaan hygieniaa. Sain kerran pitkiä katseita, kun vein neuletyön osastolle. Varmaan mietittiin,pölisevätkö liikaa. Sain kuitenkin tehdä käsityötä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Olen menossa eristyshoitoon eli siinä samassa huoneessa pitää puuhailla. Neuletyö oli varmaan hyvää ajankulua osastolla. Luulen että kaikenlaista harrastusta suvaitaan, jotta aika kuluu.