Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Ovatko lääke- ja hoitotieteet oikeasti eri tieteitä?

Takavuosina oli sellainen kokeilu, jossa sairaanhoitajat saivat jatkaa opintojaan ja valmistua lääkäreiksi. Projekti lopetettiin aika pian, koska hoitajat eivät valmistuneet aiotussa neljässä vuodessa. Kustannushyötyjä ei syntynyt.

Sairaanhoitajat valmistuvat ammattikorkeakouluista. He voivat jatkaa oman alan opintojaan yliopistoissa ja valmistua hoito- tai terveystieteen maistereiksi. Nämä opinnot pätevöittävät johto- ja opetustehtäviin. Hoitotieteissä voi myös tohtoroitua, mikä antaa mahdollisuuden ryhtyä tutkijaksi.

Tampereen yliopiston nettisivuilla kuvataan hoitotieteitä näin: Hoitotiede tarkastelee yksilön, perheen ja väestön terveyttä suhteessa ihmisen hoitamiseen. Hoitotieteessä ollaan kiinnostuneita ihmisten terveyteen, sairauteen ja hoitamiseen liittyvistä kokemuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä elämän eri vaiheissa. Hoitaminen ymmärretään laajasti sekä ammatillisena hoitotyönä että ihmisten itsehoitona. Hoitotieteen tutkimuksen ja opetuksen tärkeimpiä kysymyksiä ovat hoitamisen, terveyden ja ihmisen hyvän olon perusteet sekä näiden väliset yhteydet.

Wikipediassa ala määritellään näin: Hoitotiede on Suomessa terveystieteisiin kuuluva itsenäinen tieteenala. Hoitotieteen keskeisenä mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteena ovat eri-ikäiset ihmiset erilaisissa elämäntilanteissa ja heidän terveytensä, terveyden edistäminen tai sairauksien hoitaminen erilaisissa hoitamisen ympäristöissä. Hoitamista tarkastellaan laajasti sekä ammatillisen toiminnan että itsensä hoitamisen näkökulmista.

Wikipedia sanoo lääketieteestä näin: Lääketiede tarkoittaa suppeassa merkityksessä terveyden ylläpitämiseen ja palauttamiseen sekä sairauksien ehkäisemiseen ja hoitoon kohdistuvaa tiedettä. Laajassa merkityksessä lääketiede sisältää myös näihin päämääriin tähtäävät käytännön toimet eli lääkinnän ja kirurgian.[1] Lääketieteessä pyritään ymmärtämään, kehittämään ja soveltamaan tapoja, joilla ihmisen tai eläimen terveyttä voidaan vaalia ja parantaa. Lääketiede on soveltava tiede, jossa sovelletaan useita luonnontieteitä, kuten biologiaakemiaaja fysiikkaa. Erityisesti lääketieteessä keskitytään ihmisen anatomiaanfysiologiaan ja biokemiaan sekä patologiaan ja mikrobiologiaan.
lääkäreiksi.

Opintopolku kuvaa lääkärin työtä näin: Lääkäri määrittää potilaiden sairauksia tutkimusten ja haastattelujen perusteella ja päättää hoitotoimenpiteistä. Lääkärin työ on myös sairauksien ennaltaehkäisemistä. Hän tekee usein terveystarkastuksia, osallistuu terveysneuvontaan ja -kasvatukseen sekä valvoo työpaikkojen työolosuhteita. Lisäksi lääkärillä voi olla hallinnollisia tehtäviä kuten laitoksen tai osaston johtaminen.

Minun on vaikea hahmottaa miten lääke- ja hoitotieteet olennaisimmin poikkeavat toisistaan. Ehkä kysymys on enimmäkseen tutkintoihin liittyvien opintojen laajuuksista. Lääkärit opiskelevat varmaankin ns. kovia tieteitä sairaanhoitajia enemmän.

Vaikuttaa siltä, että sairaaloissa on kaksi hierarkiaa päällekkäin. Hoitajien esimiehiä ovat ylihoitajat, osastonhoitajat ja vastaavat. Lääkäreiden esimiehiä ovat osastonylilääkärit jne. Näiden yhteisiä esimiehiä voivat olla vain lääkärit. Kuulin eräältä hoitajalta, että lääkärit eivät suostu olemaan hoitotieteilijöiden alaisina.

Mietin aiheutuuko päällekkäisyydestä turhia kustannuksia. Olisiko sittenkin fiksumpaa, jos hoitajilla olisi räätälöity jatko-opiskelumahdollisuus lääkäreiksi. Mikseivät molemmat voisi olla joko hoito- tai lääketieteilijöitä, kun alat tieteinä vaikuttavat niin samansisältöisiltä. No, lääkärit perinteisistä syistä tuskin haluaisivat kutsua itseään hoitotieteilijöiksi. Vaikka hoitajien jatko-opiskelu lääkäreiksi viekin useita vuosia, käyttämällä potentiaaliset organisaatiohyödyt hyväksi, voisivat kokonaiskustannukset olla edullisemmat. Yliopistoissakin selvittäisiin vähemmillä tiedekunnilla.

Jos hoitajilla ja lääkäreillä olisi samat esimiehet, luulisi organisaation toimivan tehokkaammin.


7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kysymys on kai ammattien arvostuksesta ja hierarkkisista järjestelmistä, jota Suomessa edustaa parhaiten puolustusvoimat, sen jälkeen terveydenhuolto ja kolmantena kirkkolaitos. Muistelen, että tuota sairaanhoitajien lääkärikoulutusta vastustettiin ankarasti lääkäriliiton toimesta. Toisaalta, Suomessa ei ole mitään estettä opiskella niin pitkälle kuin kyvyt riittävät ja normaalien pääsykokeiden kautta kuka tahansa voi pyrkiä "lääkikseen".

Tässä muuten on mukava linkki lukuhetkiin, jos aika käy pitkäksi: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/haklaa.html

Heikki Honkala kirjoitti...

Reviirien puolustamisesta taitaa pitkälti olla kysymys. Joo, jos kokeilussa meni asiallisesti lähes sama aika valmistumiseen, normaali haku on ihan kilpailukykyinen vaihtoehto.

Kiitos linkistä. Onpas siellä runsaasti tietoa. Yhden runonkin löysin. Taitaa olla sinun sivustosi?

Anonyymi kirjoitti...

Ei toki ole minun sivustoni vaan Arno Forsiuksen, joka on ihan oikea tohtori ja professori.

Anonyymi kirjoitti...

Iltaa Meilandiaan, Heikki! Eilen illalla sattui silmiini facebookissa sinun kuulumiset ystäväni äidin profiilin kautta. En ollut kuullutkaan, että lymfoomasta toivuttuasi olet joutunut leukemian kouriin. Luin taistelustasi ja tänään tässä uudelleen.
Käyt kovia vaiheita läpi. Olen itse ollut siellä sairaalassa töissä vielä viisi vuotta sitten, mutta nyt opiskelen ihan muuta alaa. On hirveän pysäyttävää lukea siitä maailmasta potilaan näkökulmasta. Monia asioita voisi olla toisin - esimerkiksi se, että siellä olisi oikeasti jokin huone, jossa voisi harrastella jotain, jos vointi antaa myöten. Nyt niissä on vain pienet päiväsalit.

Niin, sitten sellaista - sairaalamaailmasta enimmäkseen nykyään ulkonaolevana tulee lämmin tunne näitä lukiessa siksikin, kun siellä ollaan tärkeimmän äärellä - toisesta välittämisessä ja hoitamisessa. Se, kun esimerkiksi hematologisella osastolla näki aina koko hoitotiimin olevan vahvalla työotteella taistelussa syöpää vastaan.

Voimia taisteluusi ja luottamusta, että sinua kannattelevat voimaa antaen kaikki läheisesi ja tuttavasi, sekä iänkaikkiset käsivarret.

Heikki Honkala kirjoitti...

Päivää päivää Meilandiasta. Mukavaa, että sait tästä uutta näkökulmaa sairaalaelämään. Joo, en voi kun sydämestäni kiittää henkilökuntaa täällä. Ovat niin kivoja ja huolehtivia. Hyvä ilmapiiri tuntuu olevan. Lykkyä opintoihisi! Kiitoksia kannustuksestasi! Toistaiseksi körötän hyvillä mielin kohti kantasolusiirtoa. Olen hyvin kiitollinen myös saamastani tuesta ja muistamisesta.

Heikki Honkala kirjoitti...

Asia selvä, kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Lääkäreillä on vahva asema Suomeasa. Silti käytännön hoitotyöläisilläkin on paikkansa yhteiskunnassa ja elämässä!! Makasin kerran selkäkrampissa erään kodin olohuoneen lattialla. Perheen äiti oli kaksi kertaa erikoistunut lääkäri. Hän antoi minulle Buranaa ja puheli kipupiikin mahdollisuudesta, jollainen terveyskeskuksissa kiputilojen varalle olemassa. Hän ei tuonut minulle tyynyjä, filttiä eikä villasukkia, ei nostanut minua ylös jumppaamaan selkääni, ei ottanut kädestä eikä puhunut pehmeitä.... (kuten hoitaja-ammattilainen olisi tehnyt!!!!!)