Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Mitenkähän kestän?

Tunnen itseni fyysisesti heikoksi. Johtuisikohan siitä, että olen mennyt sytostaattien mukana vuoristorataa. Veriarvot ovat milloin maissa, milloin ei niin maissa.

Ensimmäisellä sytostaattikierroksella oli kaikenlaista. Välillä taisin puhua sekavia. En pystynyt kävelemään. Nukuin. Tein pikavierailun teho-osastolla. Minulla oli omituinen harhan tuntu, että huoneeni, joka oli aivan lähellä osaston kansliaa, olisi ollut öisin jossakin alakerroksessa. Ruumiintoiminnot kulkivat omaa tahtiaan. Olin niin muissa maailmoissa etten oikein tiennyt, että rankkaa oli. Päättelin sen jälkeenpäin muiden puheista.

Ensi viikolla alkava prosessi voi olla vielä rankempi kuin ensimmäinen. Mitenkähän jaksan, kun olen jo nyt heikko. Ehkä olen taas niin muissa maailmoissa etten paljoakaan tiedosta, mitä tapahtuu.

Etsin tänään vuodesohvaa tori.fi-sivustolta. Vierashuoneesta on lähdössä yksi sänky joten tarvittaisiin vieraspeti. Taitaisi löytyäkin, jollemme ryhdy liian ronkeleiksi.




6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Usko pois,tulee vielä päivä, jolloin tämä kaikki on yhtäkkiä takana päin. Jos menet taivaaseen, niin kysy Taivaan isältä,että voisitko mitenkään jatkaa kuitenkin bloggaamista ;) Voimia ja rohkeutta tulevaan! T etätsemppaaja

Anonyymi kirjoitti...

Suurissa koettelemuksissa olet. Sinulta kysytään nyt luottamusta ja heittäytymistä lapsen uskolla korkeampien voimien käsiin. Muista yhäkin mottosi. Sinua muistetaan.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos riemukkaasta viestistäsi Etätsemppaaja! Noin täytyy sopia. Osoite tulee olemaan sairaanrakaselama@heaven.com.

Heikki Honkala kirjoitti...

Lämpimät kiitokset kannustuksestasi!

Anonyymi kirjoitti...

Varmasti selviät tulevastakin, kuten ennenkin! Valoisia ajatuksia!

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kovasti tsemppauksesta!