Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Aamupäiväpuuhia


Vasemmassa reunassa pilkottaa entinen Herttoniemen sairaala

Käytin vaimoani Hertsikan terveyskeskuksessa. Kävelin odottaessani puolisen tuntia. Sää suosi. Huomasin jaksavani kävellä ylämäkeä aikaisempaa paremmin. Lähimaastoon nousee uusia kerrostaloja.


Kävimme lounaalla kantapaikassamme metroaseman lähellä olevassa nepalilaisravintola Gurkhassa. Vaimo söi nelosen ja minä kolmosen. Pariskuntien tapaan vaihdoimme osan ruokiamme. Gurkhan ruoka on todella maukasta.



Leipä tuodaan pöytään lämpimänä. Sitä ei voi olla syömättä.



Palattuamme kotiin minua väsytti niin, että oli otettava päikkärit. Aiomme mennä illalla pienehköön tilaisuuteen. Jos saan tartunnan, minulla on todennäköisesti aikaa vielä parantua siitä ennen siirtoa. 

Eräs nuori sairastajakollegani on huolissaan. Hänellä on kantasolusiirron jälkeisenä käänteishyljintäoireena keuhkojen jäykistyminen. Voi voi. Onneksi me muut kollegat voimme kannustaa häntä Facebookissa. Toivottavasti se antaa hänelle taistelumieltä.  

Eilen tai toissapäivänä joku kiltti ihminen jossakin on mahdollisesti luovuttanut siirteen minua varten. Voinko olla kyllin kiitollinen siitä, että maailmassa on tällaista hyväntahtoisuutta. 

Jos olet korkeintaan nelikymppinen ja voisit harkita kantasoluluovutusta, voit tehdä sopivuustestin täällä. Kantasolurekisterin löydät täältä

2 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Nepalilainen keittiö on makuuni! Useimmiten otan jonkun kofta-ruoan, eli kasvispyörykät. Naan-leipä on myös hyvää.

Heikki Honkala kirjoitti...

Taidat tuntea kyseisen keittiön minua paremmin. Hyvää on.