Työtä, liikuntaa, lepoa ja unta

Kävin eilen työpäivän jälkeen kävelemässä. Edellisen kerran kävelin maanantaina. Yritän nyt saada liikuntarytmistä taas kiinni, kun se katosi syysflunssan potemiseen. En tahdo saada lähdetyksi kotoa kävelylle. Parhaiten onnistuu, kun kävelen ennen kuin palaan töistä kotiin. Kotona voi olla sitten rauhassa.

Yritän nyt keskittyä siihen, että teen työni, liikun ja lepäilen. Toistaiseksi olen jaksanut nykyistä työkuormaani, vaikka muisti viestittääkin ylikuormasta. Olen kertonut noista oudoista lipsahduksistani. Lisäksi olen huomannut, että tavallista useammin en saa mieleeni jotakin asiaa, jonka minun pitäisi muistaa. Kieli keskellä suuta vain eteenpäin. Kohta on toinen viikko takana.

Ajoin eilen Taivaskallion juurelle Käpylään. Kävelin radan reunamia Oulunkylään ja takaisin. Junan ikkunasta katsoen tuolta väliltä ei jää oikein mitään mieleen, metsää vain. Käpylän suunnasta tullen siellä ei olekaan kuin Taivaskallion alueen metsää kunnes tullaan Oulunkylän rivitaloalueelle. Nyt selvisi miksi ne eivät jää mieleen junan ikkunasta katsottaessa. Niiden kohdalla on radan reunassa tukeva aita suojaamassa kai melulta. Ensin tuli vastaan muutama uudehko rivitalo ja sitten vanhempaa kantaa, noita mielestäni aika rumia, joita näkyy myös Oulunkylän läpi ajettaessa.

Nukkumiseni on oudon epäsäännöllistä. Herään usein öisin, mutta nukahdan uudestaan. Onkohan tämä vanhenemisen oire? Saatan viikonloppuna herätä hyvinkin aikaisin, enkä saa enää unta. Toisina aamuina taas nukun pitkään, tänään yhdeksän paikkeille.