Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 11. elokuuta 2016

Ei huvita


Olen yrittänyt tarttua maalaamiseen, mutta se ei onnistu. Tunnen itseni väsyneeksi ja maalaaminen ei vain huvita. Olen ehkä hukannut sen merkityksen.

Tunnen myös käteni epävarmaksi. En tiedä johtuuko se hoidoista vai tekemisen puutteesta vai molemmista.

Ei tavoitteena tarvitsisi olla kuin luoda jotakin kaunista ja ehkä vähän ajatuksia herättävää.

Kynnystä syntyy myös siitä, että akvarellimaalaus on niin sotkuista hommaa ja pöytä täällä kovin pieni. Näistä ei olisi esteiksi, jos olisi paloa, mutta kun ei ole. Aloittaminen tuntuu väkinäiseltä. Turhaan on vaimoni kuljettanut minulle maalaustarvikkeita tänne sairaalaan.

Ehkä minun pitää levätä tätä sairautta ja sen tuottamaa väsymystä pois.

Voi olla, että kirjoittaminen syö maalaamisen elämästäni. Blogikirjoittaminen on vuorovaikutteista ja se ominaisuus puuttuu maalaamisesta melkein kokonaan.

Kai minun pitää osata kuunnella itseäni ja olla rehellinen.


Valvoin aamuyöstä jo kolmatta kertaa peräkkäin viime yönä. Kummallista. Sekin voi väsyttää. Nukuin tosin yhdeksän tienoilla vielä täydentävät unet.

On vasta iltapäivä ja yöhön monta tuntia. Sairaalaelämä tuntuu nyt yksinäiseltä.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minusta ainakin on ihan luonnollista, ettei väsyneenä / sairaana tms. maalaaminen luonnistu, ainakaan mikään enemmän tilaa ja tarvikkeita vaativa. Tuosta ajasta voi saada uutta sisältöä myöhempään tekemiseen. Mutta tietenkään en malta olla ehdottamatta, jos piirtäisi kynällä tai tussilla jotain pientä tuherrusta näiden blogien kuvitukseksi? :)
Anne

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Anne ymmärryksestä ja kannustuksesta!

Anonyymi kirjoitti...

On hyvä merkki, että tunnet ikävystyneisyyttä ja aikaansaamattomuutta. Sinulla on kuitenkin tallella jossain pohjalla terve pyrkimys aikaansaannoksiin. Sehän on elämän merkki.

Terv. A&I

Heikki Honkala kirjoitti...

Niin on. Tosin nyt tunnen itseni kovin väsyneeksi. Joo, jotain tekee mieli saada aikaan. Kai minä olen enemmän tai vähemmän suorittaja tappiin asti, mutta hyvä niin. Pitäisi vaan malttaa mukautua voimavaroihin.