Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 25. elokuuta 2016

Neuromaani

Mitä ihmettä tarkoitta neuromaani. Tällaisen tekstin näin Marian sairaalan Mechelininkadun puoleisen sisäänkäynnin yläpuolella, kun olimme menossa Rut Brykin näyttelyyn Emmaan. Sana tuntuisi sopivan paremmin Auroran sairaalan oven päälle. Googlen avulla tämäkin selviää. "Neuromaani" on näytelmä, joka esitetään poikkeuksellisessa paikassa. Toki tuosta sanasta jotakin mieleen tulee.

Keskustelimme vaimoni kanssa tuulettamisesta tänään. Hän on erittäin aktiivinen siinä lajissa. Häntäkin haittaa kuitenkin sisään tunkeva Itäväylän melu. Ehdotin että ripustamme wunderbaumeja. En saanut vastakaikua.

Tapasin Emmassa erään entisen opiskelijan, joka työskentelee nykyään Kansalliskirjastossa. Sanoin etsineeni kerran kyseisen laitoksen takapihalta hiiripatsasta, mutta en löytänyt. Olen kuullut jostakin, että se onkin kirjaston sisällä. Kerroskin mainittiin.

Katso tuota skedeä! Montako kertaa se flippas yhdellä ranilla? Aikä hienoja ländeja, mutta onhan tässä flättiä. Kuuntelimme tullessamme skeittauskeskustelua. Joltakin tuollaiselta se kuulosti.

Turkulaisessa on on ollut joskus otsikko: "Jos haudasta ei oteta yhteyttä, hautaa hoidetaan 25 vuotta veloituksetta".

Kävin eilen suihkussa. Minulla on käytössäni kaksi sinistä froteepyyhettä. Vaimoni vaalea pyyhe oli vessassa. Kun sitten istuin sänkyni reunalla, hän osoitti vieressäni olevaa märkää myttyä, joka oli juuri se mainittu vaalea froteepyyhe. Olin ällikällä lyöty.

Olen mielestäni tarvinnut mielestäni tänään eilistä enemmän stepaani. Onkohan yöllinen unilääkemälli vaikuttan herra Stepanovin askellukseen


Tilastotietoa: Tämä on 1.700 postaus tässä blogissa. En viitsi kutsua lorkotuksiksi, koska pare kolme ei ole minun käsialaani. Julkaistuja kommentteja on vähän yli 2.000. Sivulatauksia on yli 800.000.


Ei kommentteja: