Tuntuu hyvältä olla taas kotona. Mielikin piristyy.
Sairaanhoitaja oli epävarma, voiko päästää minua kotiin, koska minulla on Arrow-katetri. Sen kanssa ei yleensä päästetä kotiin. Tietojärjestelmässä ei ollut merkintää asiasta. Hän varmisti asian päivystävältä lääkäriltä ja hänen epäilyksensä poistui. Katetri on todella tarpeellinen, koska tulen käymään päivittäin tiputuksessa, seuraavan kerran jo huomenna. Toivottavasti siihen ei tule pöpöä, jotta hoitajien ja nukkumattien ei tarvitsisi taas ruveta etsimään suonia kuin kultaa Lemmenjoesta.
Vanhin poikani haki minut kotiin, mikä oli mukavaa. Yllättävää oli miten hauraalta käveleminen tuntui tullessani osastolta autolle. Tämä huolimatta ympyräkävelyistäni. Minun ei tarvinnut kuitenkaan istua lepäämään välillä. Painoni on pudonnut monta kiloa. Valitettavasti ainakin osa on lähtenyt lihaksista, mitä kävelyn heiveröisyys todistaa.
Kävimme ostamassa valmisruokaa lounaaksi. Se on hieman arpapeliä, koska en muista, mitkä kaikki ruoka-ainekset ovat minulta kiellettyjä. Eilen minun teki mieli korvapuustia ja kahvia, mutta kanttiinin täti jäi jo kolmatta päivää ilmaantumatta. Ostin korvapuustit pojalleni ja minulle. Hän tosin ei ehtinyt jäädä syömään omaansa.
Ihana Kultis tuo minulle ruokaa iltapäivällä.
Toivottavasti saan jatkettua jumppaliikesarjojen tekemistä. Iltapäivällä täytyy käydä kävelyllä.
Nyt voin muuttua laiskamadoksi, koska kukaan ei ole vahtimassa, etten ole koko päivää sängyssä. Täytyy nyt yrittää itseohjautua edes vähäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti