Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 20. elokuuta 2016

Mitenkähän tänään käy

Illalla oli hyvä kirjoituskeli. Kirjoitin kaksi novellia melkein valmiiksi. Julkaisin toisen aamulla täällä. Aivot olivat niin virittyneet, että sammutin ne puolellatoista unilääkkeellä.

Kävelemiseni on hyvin huteraa. Otin kävelykepin turvakseni sairaalareissulle. Menin 7A:lle kuten aikaisempinakin viikonloppuina. Sieltä minut vietiin 7B:n välikön kautta huoneeseen, joka on osa hematologian poliklinikkaa.

Joka on käynyt täällä, tietää, että väliköt täällä ovat aika koettelevia. Osaston ulko-ovi aukeaa hitaasti, kun painaa seinässä olevaa paneelia. Sitten tulija pääsee esikartanoon. Siinä on odotettava, että ovi sulkeutuu. Odottaessa voi ottaa desinfiointiainetta. Seuraavan oven voi painaa auki, vasta kun edellinen on sulkeutunut. Onkohan valikössä ilmalukko?

Kerroin hoitajalle horjumisestani. Hän kävi juttelemassa päivystävän lääkärin kanssa. Tämä tuli paikalle. Hän teki erilaisia testitemppuja, koputteli polvet ja niin edelleen. Minun piti seistä silmät kiinni ja marssia paikallani, myös silmät kiinni. Näissä horjahtelin. Lääkäri ei kuitankaan ollut huolissaan näistä. Sitten minun piti tuijottaa hänen etusormeaan, jota hän liikutti eri suuntiin. Osassa ääriasennoista näin sormen kahtena, mikä kuulosti merkitsevän jotakin.

Jossakin vaiheessa tyynyni putosi lattialle. Lääkäri nosti sen muina naisina takaisin. Käytäntö on, että annetaan uusi tyyny. Ehkä täällä esikartanon vieressä uskalletaan välillä luistella säännöistä.

Lääkäri sanoi että olen rajatapaus. Hän kertoi soittavansa neurologille. Tunnustan, että olen itsekin vain nostanut tyynyn takaisin.

Puhelun jälkeen hän kertoi, että minulta otettiin äsken EKG ja verikoe. Lisäksi aivoistani otetaan tietokonetomografia ja kaulani suonet tutkitaan ultraäänellä.

Minut määrättiin pysymään sängyssä pitkälläni. Kerran näinkin päin. Yritin mennä mennä välikköön soittamaan vaimolleni, mutta minut hätisteltiin takaisin sänkyyn. En saa kaydä vessakaan. Sain sorsan.

Tässä tämä päiväsaika menee. Lääkäri tulee lopuksi kertomaan, mitä tapahtuu. Pääsenkö kotiin. Viikonloppuinahan ei sairaaloissa ihmeitä tapahdu. Toisaalta he voinevat jättää minut sisään, jos he ovat huolissaan turvallisuudestani. Jos minun on oltava sängyssä, en horjahtele.

Tämä on kuitenkin minulle paras paikka tässä tilanteessa.

Saa nähdä miten käy.


Ei kommentteja: