Yksinäinen päivä. Yksi ystävä on kuitenkin soittanut. Onneksi on rakastava vaimo, joka soittaa usein, tekstailee ja käykin. Kiitollinen pitää olla. Olen talsinut taas hyvin paikallisia askelia, sen mitä yhdessä huoneessa pystyy.
Ei tämä nyt niin kamalaa ole. Paljon kauheampaa on niillä miehillä ollut, joista Paavolainen kertoo kuvatessaan jatkosotaa. Ei ollut naisillakaan helppoa, eikä lapsilla.
Olen katsonut muun muassa jousiammuntaa Riossa. Jotkut lajit ovat katsojaystävällisiä, toiset eivät. Jousiammunta on ankaraa osallistujille, mutta katsoja seuraa mielellään jatkuvia kaksintaisteluja. Kymppejä ammutaan hämmästyttävän paljon. Joku saattaa pamauttaa kaikki yhden sarjan kolme nuolta kymppiin. Aikapyöräily ei ole kovin kiinnostavaa. Kukin lähtee omaan aikaansa. Kiinnostus painottuu muutamaan maaliin tuloon. Purjehdusta ei jaksa katsoa Penttikään. Ratsastusta ei edes Reino.
Se kannusti, kun lääkäri sanoi ettei ole mitään syytä olettaa etten voisi palata töihin kevätkaudeksi. Siinä tapauksessa minun pitäisi olla jo aika hyväkuntoinen. Tiedä sitten immuniteettiongelmista. Vastustuskyky alkaa kehittyä vasta puolen vuoden päästä siirteen saamisesta. Vuoden alussa se ei varmaan ole vielä hääppöinen. Jos käänteishyljintäoireita tulee, nekin voivat olla lieviä, suun kuivumista tai vastaavaa.
Olen aikaisemminkin kertonut Facebookin allogeenisen kantasolusiirteen kokeneiden ryhmästä. Siellä kuulee hyvin monenlaisista hankaluuksista. Onneksi joku uskaltaa kirjoittaa sellaisestakin hoitojaksosta, jonka jälkeen kaikki on mennyt ihan hyvin ja potilaskin on elänyt jo vuosia.
Saan todennäköisesti häntähoitoa palattuani kotiin. Siinä tapauksessa minun tarvitsee käydä sairaalassa vain kerran päivässä. Eiköhän siitä selvitä.
Jostakin syystä minua on tänään pidetty lieassa enemmän kuin eilen. Ehkä minua nesteytetään, kun juominen ei ole oikein sujunut viime aikoina. Olen tuntenut turvotusta mahassani. Jostakin syystä juominen tuntuu hankalalta, kun potee sellaisia.
Tämä bloggaaminen on aika egosentristä hommaa. Kaikki pyörii oman navan ympärillä. En minä kuitenkaan voi juuri muista kirjoittaa. Omat asiansa tuntee parhaiten.
4 kommenttia:
Hessu, se oma napa on lähimpänä ja erittäin tärkeä alue kropassasi. Sitä kautta on virrannut ravinto ja happi kasvavaan pikku ihmiseen. Onko kumma, jos pyöritään isonakin sen ympärillä. Varsinkin, jos sen vielä näkee!!
Jaa, sieltäkö se juontaakin?
Luen taas iltalukemisiksi kuulumisiasi. kuulostaa hyvälle, että pääset kotiin. Ollaan ystävien kanssa mökillä saaressa, kirjoittelen makuupussin sisällä hämärässä. Sääski inisee verenhimoisena tuossa jossakin. Ulkona on kuulemma perseidien yö, kurkippa niitä sieltä sairaalan ikkunasta, sieltä taivas näkyy laajana! Voimia sinulle! Terkuin yksi tuhansista hoitsuista
Sinä oletkin oikein kesäisissä oloissa hyttysten syötävänä. Perseidit jäivät näkemättä, kun aloin nukkua niin säädylliseen aikaan enkä tainnut muistaakaan. Toivottavasti sinä näit mökkisaaren valottomuudessa. Varmaan vaikuttavaa. Kiitos sinulle kannustuksesta!
Lähetä kommentti