Eilisiltana pää surrasi taas. Luonnollinen nukahtaminen ei tuollaisessa tilassa onnistu. Vaimoni on joskus kirjoittanut runoja yökaudet, kun niitä on tullut.
Minä haluaisin elää kohtuullisen järjestyneesti, vaikka boheemi olen tavaroiden hallinnassa. Se johtuu lahjattomuudesta siinä lajissa, mutta enemmän pitäisi yrittää. Sellaista, mitä ei osaa, ei huvita tehdä. Sitäpaitsi vastavirrassa uiminen vie hirveästi voimia. Tämä on toki selittelyä.
Olimme pari vuotta sitten Budapestissa lomailemassa. Siellä minulla yö ja päivä vaihtoivat paikkaa. Se oli raskasta. Syytä en tiedä. Mahtoiko liittyä silloin alkuvuodesta sairastamaani imusolmukesyöpään. Tuli mieleeni, että on tämä tämän päivän ongelma samanlainen. Ehkä tämä ei ole sattumaa. Leukemian hoito sairaalassa on päättynyt. Kontrolleissa käyn ja lääkkeitä syön. Muita sairaalakeikkoja voi tulla, jos hoidoista ja johtuvia oireita tai tulehduksia ilmenee. Toivottavasti itse syöpä ei nosta päätään.
En tiedä miten saisin yöni asettumaan luontaisesti paikoilleen. Unilääkkeet mahdollistavat aamuheräämiset kohtuulliseen aikaan. Ymmärtääkseni säännöllinen rytmi on luonnollisen nukahtamisen perusedellytys. Nyt päässäni on niin hurja meno iltaisin, että tarvitsen kemiaa avukseni.
Jos ongelmani johtuu hoidoista, tämä lienee ohimenevä vaihe, joka on vain elettävä. Unkarilainen painajainenkin loppui joskus. Meikun hematologia ei uskoakseni tällaisia hoida. Jos tilani jatkuu tällaisena, puhun lääkärille viikon päästä kontrollikäynnillä. Luullakseni voin käydä vaihtoehtoisesti työterveyslääkärillä, ainakin ennen kuin saikkuni muuttuu tilapäiseksi eläkkeeksi.
Vaimoni sanoi minun laitostuneen. Jätän liikaa asioita hänen korjattavakseen. Pitää paikkansa. On siinä laiskuuttakin. On minulla sen verran puhtia, että voisin ryhdistäytyä, vaikka eilisellä kävelyllä tunsin hengästyväni.
Niin ne unet. Ajattelin muistavani viimeiset iltaideani aamulla, enkä kirjoittanut niitä ylös. Unilääkkeet puhdistivat pääni niinetten aamulla muistanut paljoakaan.
Heräsin aika varhain, söin aamiaisen ja palasin sänkyyn. Oloni oli rento ja murheeton. Oli ihana nukahdella tällaisen hattaran päällä. Kun nousin, epämääräinen ahdistus, jonkinlainen jännitys, alkoi kohota. Editoin Love storyn viitosluvun ja julkaisin sen. Kuutonen odottaa oikolukuvuoroaan. Toivottavasti Olli on pysytellyt poissa. Jatkosta on ideoita, mutta yritän pidättäytyä rakkaustarinan kirjoittamisesta tänään.
Olen maalannut eilen aloittamaani teosta. Olen kuunnellut pari puheohjelmaa Yle Areenasta. Se on saattanut rauhoittaa päätäni, mutta olen edelleen jännittynyt.
Hyvä että tälle päivälle on erilaista ohjelmaa. Menen tapaamaan erästä ystävääni, joka näyttää minulle viimeisimpiä duunejaan ja varmaan vanhempiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti